Landshut

Nykymaailmassa Landshut:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe. Se on aihe, joka on herättänyt monien ihmisten huomion ja herättänyt keskustelua eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Landshut:tä ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Analysoimme Landshut:een liittyviä historiallisia, sosiaalisia, kulttuurisia ja tieteellisiä näkökohtia tavoitteenamme tarjota täydellinen ja monipuolinen näkemys tästä aiheesta. Lisäksi tarkastelemme Landshut:n mahdollisia seurauksia ja haasteita nykymaailmassa sekä mahdollisuuksia ja ratkaisuja, joita sen tutkimuksesta voi syntyä. Tämän artikkelin avulla sen tarkoituksena on rikastaa tietoa ja ymmärrystä Landshut:stä sekä tarjota informatiivinen ja pohdiskeleva näkökulma, joka kutsuu pohtimaan ja keskustelemaan tästä aiheesta.

Landshut
Näkymä Landshutiin
Näkymä Landshutiin
vaakuna
vaakuna

Landshut

Koordinaatit: 48°32′23″N, 12°09′03″E

Valtio Saksa
Osavaltio Baijeri
Hallintopiiri Ala-Baijeri
Perustettu 1204
Hallinto
 – Ylipormestari Alexander Putz[1]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 65,8 km²
Korkeus 385–505 m
Väkiluku (2021) 72 992
 – Väestötiheys 1 109 as./km²









Landshut on kaupunki Saksan Baijerissa ja Ala-Baijerin pääkaupunki. Sen perustamisvuosi on 1204. Kaupunki sijaitsee Isarjoella.[2]

Landshutin pinta-ala on 65,8 km²[3] ja väkiluku 72 992 (2021).[4]

Historia

Landshut syntyi kahden merkittävän kauppareitin risteyskohtaan. Baijerin herttua Ludvig I kyllästyi alueella liikkuviin varkaisiin ja perusti risteyskohtaan vartiopaikan, jota kutsuttiin nimellä ”Hut und Schutz des Landes", josta myöhemmin muodostui itse kaupunginkin nimi Landshut. Ludvig alkoi vuonna 1204 rakentaa paikalle kaupunkia ja asuinlinnaa. Trausnitzin linna valmistui noin vuonna 1230. Landshutista tulikin Wittelsbachin herttuiden keskuspaikka, minkä seurauksena se alueellinen hallintokeskus vuoteen 1503. Landshut kukoisti erityisesti kolmen Baijeri-Landshutin herttuakunnan lisänimen ”rikas” saaneen herttuan aikana 1392–1503.[5]

Landshutin asema ei heti heikentynyt itsenäisen statuksensa loputtua. Baijertin herttua Ludvig X asui siellä ja rakennutti sinne vuosina 1536–1543 asuinpaikakseen Alppien pohjoispuolen ensimmäisen renessanssipalatsin, Stadtresidenz Landshutin. Landshut oli 1500-luvulla myös kulttuurikeskus. Hans Leinberger oli esimerkiksi tunnettu veistoksistaan. Johann Weyssenburgerin työpajassa painettiin puolestaan monia varhaisia teologisia ja humanistisia kirjoja. Orlando di Lasso sävelsi kaupungissa monia teoksiaan.[6]

Kolmikymmenvuotinen sota tuhosi Landshutin aseman, kun sen aikana vuonna 1634 ruotsalaiset valtasivat kaupungin. Sota ja sairaudet tappoivat yli kolmanneksin kaupungin väestöstä. Landshutilla meni noin 200 vuotta tuhosta selviytymiseen.[6]

Landshutista tehtiin vuonna 1839 Ala-Baijerin pääkaupunki. Samoihin aikoihin kaupunki alkoi teollistua, ja sinne saatiin rautatie vuonna 1858. Näiden asioiden seurauksena kaupunki alkoi jälleen kasvaa, ja uusia alueita alettiin rakentaa. Toisen maailmansodan aikana Landshutia pommitettiin ankarasti, koska se oli merkittävä liikenteen solmukohta. Sodan jälkeen kaupunkiin muutti paljon siirtolaisia, ja kaupungin väkiluku kasvoi voimakkaasti. Landshutiin liitettiin vuosina 1972–1974 uusia alueita, ja kaupungin pinta-ala kasvoi 19 neliökilometristä 66 neliökilometriin.[6]

Tunnettuja asukkaita

Ystävyyskaupungit

Lähteet

  1. ↑ Politik Stadt Landshut. Viitattu 30.4.2022. (saksaksi)
  2. ↑ Landshut Encyclopedia Britannica. Viitattu 27.10.2013.
  3. ↑ Statistischer Jahresbericht 2019 (PDF) Stadt Landshut. Viitattu 30.4.2022. (saksaksi)
  4. ↑ Statistik Stadt Landshut. Viitattu 30.4.2022. (saksaksi)
  5. ↑ John M. Jeep (toim.): Medieval Germany: An Encyclopedia, s. 436–438. Suomentanut Abingdon, Oxon & New York, NY. Routledge, 2016. ISBN 978-1-138-06265-8 Google-kirjat Viitattu 30.4.2022.
  6. ↑ a b c Geschiche & Heimat Stadt Landshut. Viitattu 30.4.2022. (saksaksi)

Aiheesta muualla

Baijerin piirikunnat ja kaupunkipiirit