Heikki Järnefelt

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Heikki Järnefelt:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme sen alkuperää, sen merkitystä nykyään ja sen vaikutuksia yhteiskuntamme eri osa-alueisiin. Heikki Järnefelt on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena vuosia, ja tässä artikkelissa yritämme valaista uutta valoa tähän jännittävään aiheeseen. Sen alusta lähtien sen nykyiseen kehitykseen tutkimme Heikki Järnefelt:n kaikkia puolia ja sitä, miten se on vaikuttanut tapaamme ajatella, elää ja suhtautua ympäröivään maailmaan. Valmistaudu lähtemään tähän jännittävään löytöjen ja tiedon seikkailuun!

Heikki Järnefelt (23. kesäkuuta 1891 Muuruvesi – 22. lokakuuta 1963 Helsinki[1]) oli limnologian tutkija ja professori.

Eero Järnefelt: Taiteilijan poika (1897).

Järnefeltin vanhemmat olivat taidemaalari Eero Järnefelt ja näyttelijä Saimi Swan. Eero Järnefelt kuului 1600-luvulla aateloidun Järnefelt-suvun Suomen kulttuurielämässä näkyvästi vaikuttaneeseen haaraan. Heikki Järnefeltin opiskelutovereihin kuului tuleva kirjailija F. E. Sillanpää, jonka kanssa Järnefelt opiskeli biologiaa Helsingin yliopistossa ja joka tuli tätä kautta osaksi Järnfeltien kotona Tuusulassa kokoontunutta seurapiiriä. Heikki Järnefelt lapsena on ikuistettu Eero Järnefeltin maalaukseen Taiteilijan poika (1897).

Heikki Järnefelt aloitti lapsuudenkotinsa Suvirannan vieressä sijaitsevan Tuusulanjärven ja sen eliöstön kenttätutkimukset vuonna 1914 keräten aineistoa järven kaloista, planktonista, pohjaeläimistä ja kalojen loisista. Hän kartoitti myös järven pohjamateriaalin ja rantakasvillisuuden. Useita vuosia kestäneiden Tuusulanjärven tutkimusten tulokset Järnefelt julkaisi 160-sivuisessa väitöskirjassaan vuonna 1921. Vuonna 1924 Järnefelt nimitettiin Helsingin yliopiston limnologian dosentiksi.

Järnefeltistä tuli Helsingin yliopiston ensimmäinen limnologian eli sisävesien tutkimuksen professori vuonna 1931, ja hän tutki 1930–1950-luvuilla Suomen järvien vesibiologiaa sadoissa eri järvissä. 1950-luvulla Järnefelt oli jäsenenä Suomen vesistöjen likaantumista tutkineesta vesiensuojelukomiteassa, joka jätti mietintönsä vuonna 1958.

Teoksia

  • Zur Kenntnis des Vorkommens und der Biologie der Lyncodaphniden und Chydoriden in einigen Gewässern Nylands. Societatis pro fauna et flora Fennica 1915
  • Tuusulan järven kaloista ja niiden ravinnosta. Suomen kalastusyhdistys 1917
  • Untersuchungen über die Fische und ihre Nahrung im Tuusulasee. Societas pro fauna et flora Fennica 1921 (väitöskirja)
  • Über den Tierbestand einiger Teiche in Nyland. Societas pro fauna et flora Fennica 1923
  • Zur Limnologie einiger Gewässer Finnlands, osat 1–20. 1926–1963
  • Kalavesiemme tuotannon perusteet. WSOY 1927
  • Järvityyppimme ja niiden käyttö kalavesinä. Suomen kalastusyhdistys 1933
  • Tiedonantoja puunjalostustehtaiden jätevesien vaikutuksesta eliöihin osat 1–2. 1940
  • Plankton als Indikator der Trophiegruppen der Seen. Suomalainen tiedeakatemia 1952
  • Die Seetypen in bodenfaunistischer Hinsicht. Suomalainen eläin- ja kasvitieteellinen seura 1953
  • Välähdyksiä ihmisen sisävesillemme tuottamista vaurioista. Kalataloussäätiö 1953
  • Materialen zur Hydrobiologie des Sees Tuusulanjärvi. Societatis pro fauna et flora Fennica 1956
  • Zooplankton und Humuswasser. Suomalainen tiedeakatemia 1956
  • Vesiemme luonnontalous. 1958
  • Weiterer Beitrag zur Limnologie des Tuusulanjärvi. Societas pro fauna et flora Fennica 1958
  • Planktonopas: kalavesitutkimus 2, tekijät Heikki Järnefelt, Annikki Naulapää, Toini Tikkanen. Suomen kalastusyhdistys 1963

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10 Kuolleita (ei sivunumeroa)


Aiheesta muualla

  • Heikki Järnefelt Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.