Hjalmar Neovius

Hjalmar Neovius:n teema on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Nyky-yhteiskunnassa merkityksellisyytensä ansiosta Hjalmar Neovius on ollut keskustelujen, keskustelujen ja tutkimuksen kohteena. Hjalmar Neovius on osoittanut olevansa erittäin kiinnostava ja monimuotoinen aihe jokapäiväiseen elämään sen vaikutuksesta kulttuuriin ja politiikkaan. Koska mielipiteet ja näkemykset Hjalmar Neovius:stä kehittyvät jatkuvasti, on tärkeää tutkia ja ymmärtää tämän aiheen kaikkia puolia, jotta voidaan muodostaa tietoinen mielipide. Tässä artikkelissa sukeltaamme Hjalmar Neovius:n maailmaan tutkiaksemme sen eri puolia ja löytääksemme sen merkityksen nykymaailmassa.

Nils Hjalmar Neovius (21. maaliskuuta 1877 Joensuu – 27. helmikuuta 1960) oli suomalainen juristi, oikeusneuvos ja korkeimman oikeuden presidentti.

Neoviuksen vanhemmat olivat piirilääkäri August Herman Konrad Neovius ja Mathilda Sofia Arppe. Hän pääsi ylioppilaaksi 1896, suoritti yleisen oikeustutkinnon 1901 ja sai varatuomarin arvon 1903. Neovius oli Viipurin hovioikeuden palveluksessa ylimääräisenä virkamiehenä 1904–1905, kanslistina 1905–1906 ja notaarina 1910–1913, Hän oli vangittuna Pietarissa Krestyn vankilassa vuosina 1913–1914 vastustettuaan yhdenvertaisuuslakia. Vapauduttuaan Neovius toimi asianajajana Viipurissa 1914–1917.

Suomen itsenäistyttyä Neovius oli Viipurin hovioikeudessa viskaalina 1917 ja hovioikeudenneuvoksena 1917–1918. Hän oli sitten korkeimman oikeuden oikeusneuvoksena 1918–1940 ja korkeimman oikeuden presidenttinä 1940–1945. Neovius erosi joulukuussa 1945 virastaan koska hänen olisi pitänyt asemansa perusteella toimia sotasyyllisyysoikeuden puheenjohtajana. Neovius perusteli eroaan terveyssyillä, mutta kirjailija Yrjö Soini tulkitsi eron johtuneen pohjimmiltaan omantunnonsyistä.[1] Neovius sai lakitieteen kunniatohtorin arvon 1948.

Neovius oli Kulosaaren huvilakaupungin valtuuston jäsenenä ja varapuheenjohtajana 1921–1945.

Hjalmar Neovius oli naimisissa Elsa Aino Elina Jäppisen kanssa.

Lähteet

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Frans Pehkonen 		Korkeimman oikeuden presidentti
1940–1945 		Seuraaja:
Oskar Möller
  1. ↑ Yrjö Soini: Kuin Pietari hiilivalkealla: sotasyyllisyysasian vaiheet 1944–1949, s. 203. Helsinki: Otava, 1956.