Frans Pehkonen

Nykyään Frans Pehkonen on erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe yhteiskunnassamme. Frans Pehkonen on jo vuosia kiinnittänyt eri alojen asiantuntijoiden ja ammattilaisten sekä suuren yleisön huomion. Frans Pehkonen:n merkitys on kasvanut, kun astumme eri alueiden muutoksen ja edistymisen aikakauteen. Olipa kyseessä tekninen, tieteellinen, sosiaalinen tai kulttuurinen alalla, Frans Pehkonen on osoittautunut jatkuvan keskustelun ja keskustelun aiheeksi. Tässä artikkelissa tutkimme Frans Pehkonen:een liittyviä eri näkökohtia sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämään sen vaikutuksista yhteiskunnan tulevaisuuteen.

Frans Albert Pehkonen (28. maaliskuuta 1870 Oulu – 25. elokuuta 1957) oli suomalainen senaattori, oikeusneuvos ja korkeimman oikeuden presidentti 1930-luvulla.

Pehkonen pääsi ylioppilaaksi Oulun Lyseosta 1888 ja hän suoritti kameraalitutkinnon 1890 sekä yleisen oikeustutkinnon 1892. Hän sai varatuomarin arvon 1895. Pehkonen toimi asianajajana Vaasassa 1899–1907 sekä Vaasan hovioikeuden palveluksessa ylimääräisenä virkamiehenä 1899–1906, kanslistina 1906–1907 ja notaarina 1907–1908. Hän oli sen jälkeen Oulun tuomiokunnan tuomarina 1908–1917.

Suomen itsenäistyttyä Pehkonen oli senaatin oikeusosaston jäsenenä 1917–1918, valtiorikosylioikeuden puheenjohtajana 1918–1920, korkeimman oikeuden oikeusneuvoksena 1918–1929 ja korkeimman oikeuden presidenttinä 1929–1940. Hän oli vielä sotatalouden tarkastusoikeuden puheenjohtajana 1941–1947. Pehkonen sai lakitieteen kunniatohtorin arvon 1948.

Pehkonen oli Vaasan rahatoimikamarin jäsenenä 1907–1908 ja Oulun kaupunginvaltuuston jäsenenä 1912–1917. Hän oli Suomen lakimiesyhdistyksen johtokunnan jäsen 1918–1922 ja kunniajäsen vuodesta 1948.

Pehkonen oli naimisissa vuodesta 1904 Katarina Charlotta Forsmanin kanssa.

Lähteet

Aiheesta muualla

Edeltäjä:
Julius Grotenfelt 		Korkeimman oikeuden presidentti
1929–1940 		Seuraaja:
Hjalmar Neovius