Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Holly Johnson:tä ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme. Alkuperäistään evoluutioonsa Holly Johnson on ollut perustavanlaatuinen rooli siinä, miten olemme vuorovaikutuksessa ympärillämme olevan maailman kanssa. Vuosien varrella Holly Johnson on synnyttänyt loputtomia keskusteluja, ja siitä on tullut tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön kiinnostava aihe. Tämän analyysin avulla pyrimme valaisemaan Holly Johnson:n eri puolia ja sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaamme.
William Holly Johnson (s. 9. helmikuuta 1960) on brittiläinen popmuusikko ja kuvataiteilija. Hän nousi kuuluisuuteen Frankie Goes to Hollywood -kokoonpanon jäsenenä 1980-luvulla.[1][2]
Johnson syntyi Liverpoolissa, Englannissa, vaikka joidenkin lähteiden mukaan syntymäpaikka olisi ollut Khartum; kyseessä on ilmeisesti Johnsonin itse haastattelun välityksellä levittämä vitsi. Hän jätti Frankie Goes to Hollywoodin vuonna 1987 ja halusi siirtyä tekemään soolomateriaalia. Yhtyeen ja levy-yhtiön välinen sopimus ei sitä sallinut, joten Holly päätti viedä asian oikeuteen. Pitkän oikeusprosessin jälkeen Holly pääsi irti levytyssopimuksesta, mutta samalla tuli antaneeksi kaikki FGTH:n julkaisuoikeudet levy-yhtiölle.
Johnsonin ensimmäinen sooloalbumi Blast (1989) julkaistiin MCA Recordsin kautta, ja se oli huomattava menestys. Listaykköseksi nousseelta ja platinaa myyneeltä albumilta nousivat hitit "Love Train", "Americanos", "Atomic City" ja "Heaven's Here". Huhtikuussa 1993 hän ilmoitti julkisuuteen kärsineensä jo jonkin aikaa HIV-tartunnasta.[3]
Johnsonin omaelämäkerta A Bone In My Flute on vuodelta 1994.[1] 1990-luvun loppua kohden hän menestyi taidemaalarina, jonka teoksia on ollut esillä muun muassa Tate Liverpoolissa ja Royal Academyssä.