Idänruttojuuri

Nykymaailmassa Idänruttojuuri:stä on tullut erittäin tärkeä ja laajaa yleisöä kiinnostava aihe. Tekniikan kehittymisen ja yhteiskunnan jatkuvien muutosten myötä Idänruttojuuri on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Idänruttojuuri on osoittautunut niin asiantuntijoiden kuin kansalaistenkin keskustelu- ja pohdiskeluaiheeksi sen vaikutuksista ihmisten jokapäiväiseen elämään aina globaaliin talouteen. Tässä artikkelissa tutkimme Idänruttojuuri:een liittyviä eri näkökohtia ja näkökulmia tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.

Idänruttojuuri[1]
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Siemenkasvit Spermatophytina
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Kladi: Asteridit
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae
Tribus: Senecioneae
Suku: Ruttojuuret Petasites
Laji: japonicus
Kaksiosainen nimi

Petasites japonicus
(Siebold & Zucc.) Maxim.

Katso myös

  Idänruttojuuri Wikispeciesissä
  Idänruttojuuri Commonsissa

Idänruttojuuri (Petasites japonicus) on monivuotinen ruttojuurten sukuun kuuluva asterikasvilaji. Sitä viljellään koristekasvina. Laji on muiden ruttojuurten tapaan kaksikotinen. Pohjoismaissa esiintyy vain hedeyksilöitä, joten se ei voi siementää, vaan leviää kasvullisesti vankasta juurakosta.

Ulkonäkö

Idänruttojuuren kukintoverso kasvaa 15–40 senttimetriä korkeaksi. Sen alaosassa on runsaasti lehtiä, varsilehtiä/suomulehtiä, jotka ovat puikeita, pyöreäkärkisiä ja vaaleanvihreitä. Kukintoverson päässä kasvava mykeröstö on kukinta-aikana tiheä ja koostuu 25–35 mykeröstä. Mykeröiden kaikki kukat ovat samanlaisia: pieniä, torvimaisia, viisiliuskaisia, kellertävän värisiä. Idänruttojuuri kukkii maalis-toukokuussa. Kesäksi kasvavat ruusukelehdet ovat hyvin suurilapaisia, jopa 80 senttimetriä leveitä, munuaismaisen muotoisia, sahalaitaisia.[2][3]

Levinneisyys

Idänruttojuuri esiintyy alkuperäisenä Itä-Aasiassa: Japanissa, Etelä-Koreassa, Kiinassa, Venäjällä Sahalinin ja Kuriilien saarilla. Se kasvaa lisäksi viljelykarkulaisena monin paikoin Pohjoismaissa sekä joissain Keski-Euroopan maissa.[4][2] Suomessa tavataan koristekasvina, viljelykarkulaisena ja -jäänteenä idänruttojuuren alalajia japaninruttojuurta (Petasites japonicus subsp. giganteus).[3]

Lähteet

  1. ↑ Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 111.)
  2. ↑ a b Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 634. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
  3. ↑ a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  4. ↑ United States Department of Agriculture (USDA), National Plant Germplasm System: Petasites japonicus (Siebold & Zucc.) Maxim. (englanniksi) Viitattu 8.9.2017.

Aiheesta muualla