Idänturturikyyhky

Tässä artikkelissa perehdymme Idänturturikyyhky:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja havaitsemme sen vaikutuksen eri elämänalueille. Idänturturikyyhky on jättänyt jälkensä moniin ihmisen olemassaolon näkökohtiin sen vaikutuksesta nyky-yhteiskuntaan, sen merkityksellisyyteen historiassa, sen vaikutuksista populaarikulttuuriin ja sen merkitykseen akateemisessa alalla. Näillä sivuilla analysoimme sen alkuperää, kehitystä ja tulevaisuuden potentiaalia, paljastamme sen mysteerit ja tarjoamme täydellisen ja rikastuttavan vision Idänturturikyyhky:stä. Valmistaudu lähtemään löytö- ja tiedonmatkalle tästä jännittävästä aiheesta.

Idänturturikyyhky
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kyyhkylinnut Columbiformes
Heimo: Kyyhkyt Columbidae
Suku: Turturikyyhkyt Streptopelia
Laji: orientalis
Kaksiosainen nimi

Streptopelia orientalis
(Latham, 1790)

Katso myös

  Idänturturikyyhky Wikispeciesissä
  Idänturturikyyhky Commonsissa

Idänturturikyyhkyn muna.

Idänturturikyyhky (Streptopelia orientalis), aiemmalta nimeltään isoturturikyyhky, on siperialainen kyyhkylaji, jota on satunnaisesti tavattu Suomessakin.

Ulkonäkö ja koko

Idänturturikyyhky muistuttaa ulkonäöltään turturikyyhkyä, mutta on vähän isompi, hartiahöyhenten kuviointi on erilainen ja pyrstön kärki on harmaa. Pituus 33 cm, siipien kärkiväli 60 cm. Väritys on tummahko ja siniharmaata väriä on kaulassa, selän takaosassa ja perän yläosassa, Siperiassa elävillä linnuilla myös pyrstön kärjessä. Siiven kuviointi ei ole kovin näkyvä.[2]

Levinneisyys

Idänturturikyyhky pesii Siperiassa ja talvehtii Intiassa ja Etelä-Japanissa. Suomessa ja Länsi-Euroopassa sekä joskus Alaskassa tavatut yksilöt ovat muuttoharhailijoita. Suomessa tavattu hyväksytysti vuoden 2023 loppuun mennessä 25 kertaa.[3]

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Streptopelia orientalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.4.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Lasse J. Laine: Suomen linnut, s. 381. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-27650-0
  3. ↑ Rariteettikomitean hyväksymät havainnot vuoteen 2023 asti (pdf) (Idänturturikyyhky) BirdLife Suomi. Viitattu 9.11.2024.

Aiheesta muualla