Nykymaailmassa Iikka Martas:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yleisölle. Johtuipa historiallisesta vaikutuksestaan, merkityksellisyydestään nyky-yhteiskunnassa tai vaikutuksestaan eri alueilla, Iikka Martas on vanginnut niin akateemikkojen, ammattilaisten kuin amatöörienkin huomion. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti sen merkitystä, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyisessä tilanteessa. Alkuperäistään sen rooliin nykymaailmassa Iikka Martas on aihe, joka ansaitsee analysoinnin yksityiskohtaisesti ja kriittisesti ymmärtääkseen sen todellisen laajuuden ja seuraukset.
Igor ”Iikka” Martas (synt. Drbohlav, 19. joulukuuta 1909 Tbilisi – 24. tammikuuta 1965 Helsinki[1][2]) oli suomalainen arkkitehti.
Martaksen isä oli tšekkiläissyntyinen sellisti Boris Drbohlav (1884–1938) ja äiti Elli Tyyne Raitio (1883–1927), joka oli säveltäjä Väinö Raition sisar. Isän kotitila oli nimeltään Martas, jonka hän otti myöhemmin perheen sukunimeksi.[3]
Martas valmistui arkkitehdiksi 1938 ja perusti opiskelutoverinsa Jussi Lappi-Seppälän kanssa Arkkitehtitoimisto Lappi-Seppälä & Martas Oy:n. He työskentelivät yhdessä vuoteen 1953, jolloin Lappi-Seppälä nimitettiin Rakennushallituksen pääjohtajaksi ja Martas jatkoi yksinään. Hän teki opintomatkoja muun muassa Ruotsiin, Ranskaan ja Italiaan ja haki sieltä vaikutteita töihinsä.
Martas kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 55-vuotiaana 1965. Hänet on haudattu Honkanummen hautausmaalle.
Lappi-Seppälä, Jussi: Elävältä se maistui. 1972. ISBN 951-26-0111-7