Israel Reinius

Nykymaailmassa Israel Reinius:stä on tullut yhä enemmän kaikentyyppisten ihmisten kiinnostava aihe. Digitaalisen aikakauden, globalisaation ja teknologisen kehityksen myötä Israel Reinius on saavuttanut epätavallisen merkityksen jokapäiväisessä elämässämme. Puhummepa sen vaikutuksista yhteiskuntaan, talouteen, politiikkaan tai jopa populaarikulttuuriin, Israel Reinius on niin tutkijoiden, asiantuntijoiden kuin fanienkin valokeilassa. Tässä artikkelissa tutkimme Israel Reinius:n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme.

Israel Reinius (30. huhtikuuta 1699 Laihia – 12. maaliskuuta 1771 Laihia) oli Rein-suvun edustaja, suomalainen pappi ja paikallishistorioitsija.[1]

Henkilöhistoria

Reiniuksen vanhemmat olivat kappalainen Matthias Reinius ja Klara Alfthan ja puoliso Elisabeth Collin (k. 1734). Heidän poikansa Israel Reinius toimi kappalaisena samoin kuin isänsä, mutta hän kävi 1740-luvulla myös Kiinassa ja laati matkasta selonteon. Tultuaan ylioppilaaksi Uppsalassa 1718 Reinius vihittiin papiksi Turussa 1723 ja hänestä tuli isänsä jälkeen Laihian kappalainen vuonna 1724. Edellisen vuoden hän oli ollut siellä armovuoden saarnaaja. Reinius joutui syytetyksi Laihialla tuona vuosikymmenenä kyteneisistä separatistisista ajatuksista ja vapautui syytöksistä vasta 1734. Vuonna 1733 hän oli laatinut pitäjästä historiallis-maantieteellisen esityksen, mukaan lukien ison vihan tapahtumat ja muistiinpanot pikkuvihasta. P. N. Mathesius hyödynsi edellistä tutkimuksessaan De Ostrabothnia ja H. G. Porthan molempia vuonna 1789 ja 1791. Vuonna 1756 Reinius julkaisi kirjasen Yxikertaiset kysymyxset juopumisesta. Hän teki omasta maatilastaan mallitilan esimerkiksi muille, viljellen muun muassa perunaa, tupakkaa ja ulkomaisia heinälajikkeita. Reinius sai varapastorin arvon 1753.[1][2]

Teoksia

  • Yxikertaiset kysymyxet juopumisesta, 1755 Uuden wuoden päiwänä aamulla mieleen tulleet, ja omantunnon ylösherättämisexi ylöskirjoitetut Israel M. Reiniuxelda. Turusa, prändätty Kuningallisen acad. kirjapräntäjän Johan Christopher Frenckellin lesken tykönä, wuonna 1780

Lähteet

  1. ↑ a b Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto, s. 618. Helsinki: WSOY, 1955.
  2. ↑ Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Israel Reinius. Verkkojulkaisu 2005. (Viitattu 20.12.2020)