Itä-Euroopan kesäaika

Sukellaanpa Itä-Euroopan kesäaika:n kiehtovaan maailmaan, aiheeseen, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Itä-Euroopan kesäaika:stä on tullut jokapäiväisen keskustelun aihe yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai kulttuurielämän vaikutuksensa vuoksi. Vuosien varrella se on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua herättäen syviä pohdintoja ja analyyseja sen merkityksestä ja vaikutuksista elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme Itä-Euroopan kesäaika:n monia puolia ja tarjoamme tuoreen ja rikastuttavan näkemyksen, jonka avulla voimme paremmin ymmärtää sen tärkeyttä ja merkitystä nykyisessä tilanteessa.

Euroopan aikavyöhykkeet:
vaaleansininen Länsi-Euroopan aika (UTC±0)
sininen Länsi-Euroopan aika (UTC±0)
Länsi-Euroopan kesäaika (UTC+1)
punainen Keski-Euroopan aika (UTC+1)
Keski-Euroopan kesäaika (UTC+2)
keltainen Kaliningradin aika (UTC+2)
kultainen Itä-Euroopan aika (UTC+2)
Itä-Euroopan kesäaika (UTC+3)
vihreä Moskovan aika, Turkin aika (UTC+3)
Kesäaika ei ole käytössä Islannissa (UTC±0), Turkissa (UTC+3), Valko-Venäjällä (UTC+3) eikä Venäjällä (UTC+2 ja UTC+3). Kartalla on esitetty kiistanalainen Krimin niemimaa Venäjän miehityksen johdosta osana aikavyöhykettä UTC+3, vaikka kansainvälisesti (de jure) se kuuluu Ukrainaan.
Pääartikkeli: Kesäaika

Itä-Euroopan kesäaika (engl. Eastern European Summer Time, EEST), UTC+3 on Itä-Euroopan aika lisättynä yhdellä tunnilla kesäaikaan siirtymisen vuoksi.

Suomessa Itä-Euroopan kesäaikaa kokeiltiin jatkosodan aikana 1942, joka jäi vain kokeiluksi. Kaikissa kunnissakaan ei kesäaikaa otettu. Kuitenkin vuodesta 1981 lähtien Suomessa on noudatettu vuosittain kesäaikaa, joka nykyään perustuu myös Euroopan unionin direktiiviin. Kesäaika alkaa maaliskuun ja päättyy lokakuun viimeisenä sunnuntaina.

Kesäajaksi UTC+3:een siirtyvät valtiot