Jörg Landvoigt

Tässä artikkelissa tutkimme Jörg Landvoigt:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ajan myötä. Jörg Landvoigt on jättänyt lähtemättömän jäljen jokapäiväiseen elämäämme eri puolilla sen alkuperästä vaikutukseensa moderniin yhteiskuntaan. Yksityiskohtaisen ja oivaltavan analyysin avulla löydämme Jörg Landvoigt:n monet puolet ja sen vaikutuksen eri yhteyksissä. Sen merkityksestä historiassa sen rooliin nykykulttuurissa käsittelemme monenlaisia ​​näkökulmia, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää Jörg Landvoigt:n tärkeyttä ja merkitystä nykymaailmassa. Valmistaudu lähtemään jännittävälle matkalle Jörg Landvoigt:n syvyyksien läpi!

Mitalit
Maa:  Itä-Saksa
Miesten soutu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Montreal 1976 kaksikko i.p.
Kultaa Kultaa Moskova 1980 kaksikko i.p.
Pronssia Pronssia München 1972 kahdeksikko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Luzern 1974 kaksikko i.p.
Kultaa Kultaa Nottingham 1975 kaksikko i.p.
Kultaa Kultaa Hamilton 1978 kaksikko i.p.
Kultaa Kultaa Bled 1979 kaksikko i.p.
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Moskova 1973 kahdeksikko

Jörg Landvoigt (s. 23. maaliskuuta 1951 Brandenburg an der Havel) on saksalainen, Itä-Saksaa edustanut soutaja. Hän voitti kaksosveljensä Bernd Landvoigtin kanssa kaksi olympiakultaa ja neljä maailmanmestaruutta.[1]

Landvoigt saavutti Münchenin kesäolympialaisissa 1972 pronssia kahdeksikossa ja voitti seuraavana vuonna samassa luokassa Euroopan-mestaruuden. Tämän jälkeen hän siirtyi Jörg-veljensä kanssa perämiehettömään kaksikkoon, jossa he voittivat maailmanmestaruuden vuosina 1974, 1975, 1978 ja 1979[1] sekä olympiakultaa Montrealissa 1976 ja Moskovassa 1980.[1][2] Montrealissa he voittivat hopealle sijoittuneen yhdysvaltalaisparin 3,42 sekunnilla ja Moskovassa neuvostoliittolaisen Pimenovin kaksosten muodostaman parin 2,49 sekunnilla.[2]

Landvoigtin poika Ike Landvoigt voitti soudun kahdeksikkoluokassa maailmanmestaruuden vuonna 1995.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Jörg Landvoigt Sports Reference. Arkistoitu 17.4.2020. Viitattu 13.11.2019.
  2. ↑ a b Arponen, Antti O.: Olympiakisat Ateenasta Atlantaan, s. 264, 282. WSOY, 1996. ISBN 951-0-21072-2