Tässä artikkelissa tutkimme Jaak Jõerüüt:n vaikutusta eri yhteyksissä ja tilanteissa. Jaak Jõerüüt on viime vuosina yhä ajankohtaisempi aihe, ja sen vaikutus vaihtelee henkilökohtaisesta ammatilliseen tasoon. Tämän analyysin aikana tarkastelemme Jaak Jõerüüt:n monia puolia ja sitä, kuinka ne ovat muokanneet ymmärrystämme ja kokemustamme elämän eri osa-alueilla. Jaak Jõerüüt:stä on tullut monialainen aihe, joka ansaitsee tarkastelun huolellisesti sen vaikutuksista yhteiskuntaan, sen vaikutuksiin teknologiassa ja sen merkityksen kautta taiteeseen ja kulttuuriin. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan täydellisen ja objektiivisen kuvan Jaak Jõerüüt:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.
Jaak Jõerüüt | |
---|---|
![]() Jõerüüt vuonna 2012 |
|
Viron puolustusministeri | |
Edeltäjä | Margus Hanson |
Seuraaja | Jürgen Ligi |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 9. joulukuuta 1947 Tallinna |
Tiedot | |
Puolue | Reformipuolue |
|
Jaak Jõerüüt (s. 9. joulukuuta 1947 Tallinna) on virolainen kirjailija, diplomaatti ja poliitikko.
Jõerüüt opiskeli taloustiedettä Tallinnan polyteknisessä instituutissa. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli kirjastonhoitajana ja toimittajana Õhtulehdessä ja Rahva Häälessä, assistenttina, tutkijana ja kustannustoimittajana sekä vuodesta 1977 alkaen Viron SNT:n kirjailijaliitossa.
Neuvostoaikana Jaak Jõerüüt oli 1978–1989 kommunistisen puolueen jäsen. Seuraavasti hän oli 1990–1993 Liberaalidemokraattisen puolueen jäsen, sen jälkeen 1994–2012 Reformipuolueen jäsen. Jõerüüt on ollut myös Eesti Kongressin jäsen.
Jõerüüt astui politiikkaan 1970-luvun lopulla, ollessaan mm Viron SNT:n Kirjailijaliiton puoluesihteeri ja toimi muun muassa Viron SNT:n kulttuuriministerin sijaisena. Hänen diplomaatinuransa alkoi vuonna 1993. Hän toimi maansa Suomen-suurlähettiläänä vuodet 1993–1997, Italian-suurlähettiläänä 1998–2002 ja Kyproksen-suurlähettiläänä 1999–2004, YK-suurlähettiläänä vuonna 2004, Latvian-suurlähettiläänä 2006–2011 ja Ruotsin-suurlähettiläänä 2011–2014. Hän hoiti puolustusministerin tehtävää vuosina 2004–2005 mutta erosi niin kutsutun T-paitaskandaalin takia; hänen seuraajakseen tuli Jürgen Ligi.
Jõerüüt debytoi runovalikoimalla lehdessä Noorus vuonna 1967 ja julkaisi 1970-luvulla runokokoelmat Kaitsekiht ja Kõne sellel teemal. Hän kuvaa vieraantunutta maailmaa, jossa kaupunki keinotekoisen yhteiskunnan vertauskuvana edustaa ihmisten ja asioiden ruuhkautumista. Sellaisessa maailmassa ”suojakuoren” (kaitsekiht) tarjoaa sisäiseen maailmaansa uppoutuneen yksilön sielunelämä.[1]
Jõerüütin varhaisiin proosateoksiin kuuluvat tarinakokoelma Leping. Õpetajad (1979) ja novellikokoelmat Igavene suvi (1980) ja Meeste tantsud (1984) sekä kaksiosainen romaani Raisakullid (Haaskalinnut) vuosilta 1982–1985. Romaanissaan Jõerüüt tarkastelee 1900-luvun loppupuolen henkistä kriisiä ympäristönään 1970-luvun neuvostokaupunki, jonka absurditeetit korostuvat jälkikäteen luettaessa.[2] Päähenkilöt edustavat älymystöä, ja kirjailija vaatii heiltä eettisyyttä.[3] — Jõerüütille myönnettiin Friedebert Tuglaksen novellipalkinto vuosina 1980 ja 1991 sekä Juhan Smuulin kirjallisuuspalkinto 1983 ”Haaskalintujen” 1. osasta.
Jõerüütin runo- ja proosatyyliä luonnehtivat tiivistynyt ilmaisu, viiltävän viileä ironia, analyyttisuus ja lakonisuus sekä kuvailun yksityiskohtaisuus.[1] Hänen tuotantoaan on käännetty muun muassa suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi, englanniksi ja saksaksi.[4] Hän on toiminut myös kirjallisuusarvostelijana.
Jaak Jõerüütin puoliso on ollut vuodesta 1974 kirjailija Viivi Luik. Jõerüüt oli vuosina 1978–1989 NKP:n jäsen ja vuodesta 1990 vuoteen 2012 Viron liberaalidemokraattien ja sittemmin Viron reformipuolueen jäsen. Jõerüüt kuuluu katoliseen kirkkoon.[5]