Jaakko Friman

Alla esitelty artikkeli käsittelee aihetta Jaakko Friman, joka tällä hetkellä herättää suurta kiinnostusta ja uteliaisuutta. Jaakko Friman on ollut keskustelun ja pohdinnan kohteena eri aloilla akateemisesta yhteiskunnalliseen. Kautta historian Jaakko Friman:llä on ollut merkittävä rooli yhteiskunnan kehityksessä, ja se on vaikuttanut paitsi yksittäisten päätösten lisäksi myös aikakauden kulttuuriin ja arvoihin. Tämän artikkelin avulla pyrimme syventämään tietoa ja ymmärrystä Jaakko Friman:stä tutkimalla sen eri ulottuvuuksia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään.

Mitalit
Friman (kolmas vasemmalta) 1950-luvulla.
Friman (kolmas vasemmalta) 1950-luvulla.
Maa:  Suomi
Miesten pikaluistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Sankt Moritz 1928 500 m

Jaakko Friman (13. tammikuuta 1904 Tampere, Suomen suuriruhtinaskunta – 17. helmikuuta 1987 Tampere) oli suomalainen pikaluistelija ja olympiamitalisti.

Urheilu-ura

Friman edusti huippu-uransa alkuvuosina TUL-seura Tampereen Kisatovereita. Hän kilpaili suomalaisjoukkueiden mukana Neuvostoliitossa 1926 ja saavutti työväen EM-kisoissa 1927 pronssia 500 metrillä. TUL:n mestaruuden hän voitti 500 metrillä 1924 ja 1926 ja luisteli TUL:n ennätyksen 46,4.

Friman siirtyi Kisatovereista Tampereen Pyrintöön ja pääsi olympiaedustajaksi Sankt Moritzin 1928 kisoihin. Siellä hän luisteli 500 metrillä ajan 43,6 ja jakoi pronssimitalin kahden muun luistelijan kanssa. Ainoan Suomen mestaruutensa 165-senttinen Friman voitti 500 metrillä 1929. MM-kisoissa hän oli 500 metrillä viides 1931 ja EM-kisoissa neljäs 1932.

Saavutukset

  • Olympiapronssia Sankt Moritzissa 1928 (500 m, aika 43,6)
  • MM-kilpailut: viides 1931 (500 m)
  • EM-kilpailut: neljäs 1932 (500 m)
  • Työväen EM-pronssia 1927 (500 m)
  • Suomen mestaruus 1929 (500 m)
    • SM-hopeaa 1928 ja 1934 (500 m)
    • SM-pronssia 1935 (500 m)
  • TUL:n mestaruus 1924 ja 1926 (500 m)

Lähteet

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 39. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7

Aiheesta muualla