Jaakko Salo

Tänään haluamme kiinnittää huomiomme Jaakko Salo:een, aiheeseen, joka on viime aikoina herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen ja uteliaisuuden. Jaakko Salo on laaja ja merkityksellinen eri aloilla, ja se on herättänyt suurta keskustelua ja on herättänyt lukemattomia ristiriitaisia ​​mielipiteitä. Yhteiskuntavaikutuksestaan ​​jokapäiväiseen elämään Jaakko Salo on osoittautunut erittäin tärkeäksi ja merkitykselliseksi aiheeksi. Tässä artikkelissa yritämme syventää Jaakko Salo:n monimutkaisuutta ja monimuotoisuutta, tutkia sen eri puolia ja tarjota kattavamman kuvan siitä, miksi Jaakko Salo ansaitsee huomion ja analyysin, jonka annamme alla.

Jaakko Salo
Jaakko Salo orkestereineen vuonna 1960. (Vasemmalta Seppo Rannikko, Erkki Seppä, Jaakko Salo ja Raimo Sarkio.)
Jaakko Salo orkestereineen vuonna 1960. (Vasemmalta Seppo Rannikko, Erkki Seppä, Jaakko Salo ja Raimo Sarkio.)
Henkilötiedot
Koko nimi Jaakko Elias Salo
Syntynyt22. helmikuuta 1930
Viipuri
Kuollut13. kesäkuuta 2002 (72 vuotta)
Helsinki
Ammatti äänilevytuottaja, säveltäjä, kapellimestari, sovittaja
Muusikko
Taiteilijanimi
  • E. Metsä
  • Elias Metsä

Jaakko Elias Salo (22. helmikuuta 1930[1] Viipuri – 13. kesäkuuta 2002 Helsinki) oli suomalainen äänilevytuottaja, säveltäjä, kapellimestari ja sovittaja. Hän oli Suomen sodanjälkeisen viihdemusiikin keskeisimpiä vaikuttajia[2].

Elämäkerta

Ylioppilaaksi tultuaan Jaakko Salo opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa ja aloitti samaan aikaan muusikonuransa pianistina Ronnie Kranckin yhtyeessä. Vuosina 1956–1964 hänellä oli oma yhtye, jonka solisteina olivat Seija Karpiomaa ja Vieno Kekkonen. Hän toimi Scandia-yhtiön levytyspäällikkönä 1950-luvun lopulta alkaen, ja hän vaikutti Suomessa olennaisesti niin sanotun jazziskelmän kehitykseen. 1960-luvulla hän oli Jukka Virtasen, Aarre Elon ja Matti Kuuslan VEK-tuotantoryhmän tärkeä taustavoima. Scandian siirryttyä Finnlevyn omistukseen 1970-luvun alkupuolella Salo ryhtyi Finndisc-levy-yhtiön tuotantopäälliköksi. Näin hänestä tuli myös Toivo Kärjen työtoveri, ja seuraavina vuosina hän sovitti paljon Kärjen sävellyksiä ja johti niiden levytyksiä.[3]

Salo oli Uuden iloisen teatterin perustajajäsen, ja hän toimi UIT:n revyiden käsikirjoittajana, musiikin sovittajana ja kapellimestarina vuosina 1979–2002. Hänellä oli merkittävä osa Juha ”Watt” Vainion laulutuotannossa tämän viimeisinä vuosina.

Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo ovat Iskelmän kultaisessa kirjassa luonnehtineet Jaakko Saloa suomalaisen kevyen musiikin ”harmaaksi eminenssiksi”. Salo ei juuri esiintynyt sooloartistina, mutta hän oli säveltäjänä, sovittajana ja pianistina merkittävä taustavaikuttaja. Esimerkiksi Olavi Virran levytykset ”Hopeinen kuu” ja ”Vihreät niityt” ovat Jaakko Salon sovittamia. Salo muokkasi monia Unto Monosen tangoja levytyskuntoon ja jopa yhdisteli Monosen sävelmäluonnoksia yhtenäisiksi kappaleiksi.[4]

Jaakko Salo tunnetaan myös useiden Spede Pasasen elokuvien musiikista, joista tunnetuin on Uuno Turhapuro -elokuvien musiikki. Yhdessä Sauvo Puhtilan ja Eino Virtasen kanssa Salo ideoi "Saukki & Oravat" -laulut, joissa Virtanen esiintyi Pikkuoravien ääninä ja Saukki omana itsenään. Salon iskelmätuotanto jäi suppeaksi hänen muiden työkiireidensä vuoksi.[5] Salon usein kuultuja sävellyksiä ovat esimerkiksi Hortto Kaalo -yhtyeen Kättä päälle ja käsirahaa ja Toto toi, veto vei, Dannyn Seitsemän kertaa seitsemän, Simo Salmisen Pornolaulu sekä Saukin ja Oravien Jöröjukka-rock ja Pikkuoravien hyppyrilinko.[4]

Salo palkittiin vuonna 1998 Pro Finlandia -mitalilla.

Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Jaakko Salo avioitui vuonna 2001 pitkäaikaisen ystävänsä ja työtoverinsa, laulaja ja näyttelijä Marjatta Leppäsen kanssa. Salo kuoli sairauskohtaukseen seuraavana vuonna Helsingin Linnanmäen Peacock-teatterissa juuri ennen Magiaa mahantäydeltä -revyyn esitystä, jossa hänen oli tarkoitus olla kapellimestarina.[6] Salon hauta sijaitsee Espoon kirkon hautausmaalla.[7][8]

Diskografia

Lähteet

  1. ↑ Toimintakertomus vuodelta 2000 Elvis RY. Arkistoitu 12.5.2006. Viitattu 24.12.2009.
  2. ↑ Jaakko Salo Pomuksen tietokannassa. Arkistoitu, Internet Archive 18.1.2005.
  3. ↑ Kalervo Kärki: Sydämeni sävel - Toivo Kärki ja hänen musiikkinsa, s. 686. Tampere: Mediapinta, 2015. ISBN 978-952-235-888-2
  4. ↑ a b Peter von Bagh ja Ilpo Hakasalo: Iskelmän kultainen kirja, s. 355–356. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08913-7.
  5. ↑ Gronow, Pekka – Lindfors, Jukka – Nyman, Jake: Suomi soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille, s. 195. Helsinki: Tammi, 2004.
  6. ↑ Blåfield, Ville: Viihdemusiikin suuri setä Jaakko Salo kuoli. Ilta-Sanomat 14.6.2002, s. 28–29. Uutinen
  7. ↑ Espoon seurakuntayhtymän hautahaku (Jaakko Elias Salo) Hautahaku.fi. Viitattu 3.10.2024.
  8. ↑ Pekka Vauhkonen: Jaakko Salon viimeinen leposija VLS - Viimeiset leposijat. 16.9.2013. Viitattu 21.5.2023.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla