Jaloangervot

Nykymaailmassa Jaloangervot:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Jaloangervot on onnistunut vangitsemaan miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa joko yhteiskuntaan, politiikkaan, tekniikkaan tai mihin tahansa muuhun alaan kohdistuvan vaikutuksensa vuoksi. Globalisaation ja liitettävyyden jatkuvan lisääntymisen myötä Jaloangervot on asettanut itsensä relevantiksi aiheeksi, joka synnyttää keskustelua, pohdintaa ja analyyseja eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin Jaloangervot:n vaikutuksia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme.

Jaloangervot
Tarhajaloangervo (Astilbe × arendsii)
Tarhajaloangervo (Astilbe × arendsii)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Lahko: Saxifragales
Heimo: Rikkokasvit Saxifragaceae
Alaheimo: Heucheroideae[1]
Tribus: Astilbeae[2]
Suku: Jaloangervot Astilbe
Buch.-Ham. ex D.Don
Katso myös

  Jaloangervot Wikispeciesissä
  Jaloangervot Commonsissa

Jaloangervot (Astilbe) on monivuotisten ruohovartisten kasvien (perennakasvien) suku. Jaloangervot eivät angervo-nimestään huolimatta ole erityisen läheistä sukua monille muille angervoille, kuten tuoksuangervoille (Filipendula), pensasangervoille (Spiraea) tai pihlaja-angervoille (Sorbaria), jotka kuuluvat kaikki ruusukasveihin.

Jaloangervot on taksonomisesti hankala suku, jonka lajien määrittely sekä erottaminen toisistaan on vaikeaa. Eri lähteiden mukaan jaloangervolajeja olisi noin 12–20 kappaletta. Lisäksi on jalostettu lukuisia erilaisia puutarhalajikkeita ja risteymiä, joiden kaikkien kantalajit ja taustat eivät ole tiedossa.[3]

Jaloangervolajit ovat yksikotisia, lukuun ottamatta pohjoisamerikkalaista Astilbe biternata -lajia[3]. Monista lajeista on useita erivärisiä lajikkeita, tyypillisesti punaisen, vaaleanpunaisen ja valkoisen sävyisinä.

Jaloangervot ovat suosittuja koristekasveja[4], jotka menestyvät parhaiten puolivarjossa[5].

Jaloangervot kasvavat luontaisina pääasiassa itäisessä ja eteläisessä Aasiassa, mutta myös Pohjois-Amerikan itäosissa. Aasiassa jaloangervoja kasvaa luontaisina Venäjällä, Intiassa, Nepalissa, Bhutanissa, Kiinassa, Korean niemimaalla, Japanissa, Filippiineillä, Indonesiassa ja Thaimaassa.[2] Pohjois-Amerikassa kasvaa vain Astilbe biternata -laji, jota tavataan luontaisena Appalakkien eteläosissa.[3]

Lajeja

Viljelykasvien nimistö luettelee seuraavat lajit, lajikkeet ja muunnokset:[6]

  • jaloangervo (Astilbe Arendsii-ryhmä)
  • kiinanjaloangervo (Astilbe chinensis)
    • mantsurianjaloangervo (A. chinensis var. davidii)
    • isojaloangervo (A. chinensis var. taguetii)
  • töyhtöjaloangervo (Astilbe Chinensis-ryhmä)
    • kääpiöjaloangervo (A. Chinensis-ryhmä ’Pumila’)
  • kurttujaloangervo (Astilbe Crispa-ryhmä)
  • kivikkojaloangervo (Astilbe japonica var. glaberrima)
  • japaninjaloangervo (Astilbe Japonica-ryhmä)
  • sulkajaloangervo (Astilbe Simplicifolia-ryhmä)
  • harsojaloangervo (Astilbe Thunbergii-ryhmä)

Lähteet

  1. ↑ Stevens, P. F.: Saxifragaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 26.3.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b Han, S.-H. & Oh, B.-U.: A morphological study of Korean Astilbe (Saxifragaceae). Journal of Asia-Pacific Biodiversity, 2019, 12. vsk, s. 302–310. Artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 20.10.2023. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Trader, B. W.: Molecular and Morphological Investigation of Astilbe (väitöskirja (filosofian tohtori)) 19.6.2006. Blacksburg, Virginia, Yhdysvallat: Virginian Polyteknillinen Instituutti ja Yliopisto. Viitattu 20.10.2023. (englanniksi)
  4. ↑ Könemann: Botanica, s. 122. Tandem Verlag GmbH, 2004. ISBN 3-8331-1253-0.
  5. ↑ Viherrinki
  6. ↑ E. Räty ja P. Alanko: Viljelykasvien nimistö, s. 30. Puutarhaliiton julkaisuja, 2004. ISBN 951-8942-57-9

Aiheesta muualla