Nykymaailmassa Jan Aarts:stä on tullut erittäin tärkeä ja merkityksellinen aihe yhteiskunnan eri sektoreille. Ajan myötä Jan Aarts:n merkitys on kasvanut ja sillä on merkittävä vaikutus jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Sen vaikutukset vaihtelevat henkilökohtaisesta ammatilliseen ja sosiaaliseen osa-alueeseen. Kiinnostus Jan Aarts:tä kohtaan on lisääntynyt, mikä herättää monipuolisen ja monipuolisen yleisön kiinnostuksen ja uteliaisuuden. Tämän kasvavan huomion vuoksi on tarpeen syventyä Jan Aarts-aiheeseen ja tutkia sitä ympäröiviä eri näkökulmia ja ulottuvuuksia.
Johannes Godefridus (Jan) Aarts (28. helmikuuta 1937 Vlierden, Alankomaat – 26. tammikuuta 2022 Nijmegen, Alankomaat[1]) oli hollantilaissyntyinen roomalaiskatolisen kirkon pappi, joka työskenteli Suomessa kirkon pappina vuosina 1966–2002[2] ja sitten 20 vuotta piispa Paul Verschurenin sijaisena eli yleisvikaarina ja viimeisen vuoden piispa Józef Wróbelin sijaisena ja hiippakunnan ekonomina.[3]
Aarts opiskeli teologiaa Roomassa Gregoriana-yliopistossa 1961–1966, ja hänet vihittiin papiksi 1964. Verschurenin jälkeen jotkut odottivat hänestä Helsingin hiippakunnan seuraavaa piispaa, mutta piispaksi nimitettiin Wróbel. Piispa Wróbel erotti Aartsin 2002 ilman julkistettua syytä ja kielsi tätä oleskelemasta hiippakunnan alueella, jolloin tämä palasi kotimaahansa. Tapahtuma sai Suomessa runsaasti huomiota. Hollannissa hän työskenteli Pyhän sydämen sisarkunnan pappina ja kappalaisena 's-Hertogenboschin seurakunnassa. Piispa purki dekreetin 2007 ja pyysi anteeksi.[3][2]
Aarts väitteli 1972 ensimmäisenä katolisena pappina suomalaisessa yliopistossa. Väitöskirjan aiheena oli Martin Lutherin virkakäsitys. Väitöskirja on usein siteerattu teos. Hän sai Suomen kansalaisuuden 1985.[2]