Johannes Gezelius (Porvoon piispa)

Tässä artikkelissa perehdymme Johannes Gezelius (Porvoon piispa):n maailmaan ja tutkimme sen eri puolia ja merkityksiä. Johannes Gezelius (Porvoon piispa) herättää jatkuvaa kiinnostusta yhteiskunnassa joko historiallisen vaikutuksensa, nykyhetken merkityksellisyytensä tai tulevaisuuteen heijastuksensa vuoksi. Näiden linjojen mukaisesti sukeltamme Johannes Gezelius (Porvoon piispa):n yksityiskohtaiseen analyysiin, tutkien sen alkuperää, kehitystä ja mahdollisia seurauksia. Olipa kyseessä ikoninen hahmo, kulttuuriilmiö tai tärkeä tapahtuma, Johannes Gezelius (Porvoon piispa) herättää kiinnostuksen niin asiantuntijoiden kuin fanienkin keskuudessa ja tarjoaa hedelmällisen maaperän pohdiskelulle ja keskustelulle.

Johannes Gezelius
Johannes Gezelius nepos, Johan Erik Lindhin vuonna 1839 maalaama kopio Johan Henrik Scheffelin 1700-luvulla tekemästä muotokuvasta.
Johannes Gezelius nepos, Johan Erik Lindhin vuonna 1839 maalaama kopio Johan Henrik Scheffelin 1700-luvulla tekemästä muotokuvasta.
Porvoon piispa
1721–1733
Edeltäjä David Lund
Seuraaja Daniel Juslenius
Henkilötiedot
Koko nimi Johannes Gezelius, Nepos
Syntynyt6. toukokuuta 1686
Narva
Kuollut18. toukokuuta 1733 (47 vuotta)
Porvoo
Kansalaisuus ruotsalainen
Ammatti piispa
Vanhemmat Johannes Gezelius nuorempi
Hedvig Lietzen
Puoliso Helena Arnell ( 1720)
Muut tiedot
Uskonto kristinusko
Tunnustuskunta luterilaisuus

Johannes Gezelius nuorin (lat. Johannes Gezelius nepos , joskus vastaavasti suomeksi Johannes Gezelius pojanpoika; 16861733) oli Porvoon piispa, nuorin kolmesta samannimisestä piispasta. Hänen isoisänsä Johannes Gezelius vanhempi ja isänsä Johannes Gezelius nuorempi toimivat molemmat vuorollaan Turun piispoina. Piispana Johannes Gezelius nuorin pyrki nostamaan kirkollisia oloja vaikeiden aikojen aiheuttamasta rappiosta.

Gezelius opiskeli vuosina 1704–1707 Alankomaissa, Englannissa ja Saksassa. Vuonna 1710 hänestä tuli teologian professori Turkuun. Isonvihan aikana hän oli pakolaisena Ruotsissa. Hän palasi Suomeen 1720. Miehityksen päätyttyä vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhaan hänet nimitettiin Porvoon piispaksi, ja hän siirtyi Porvooseen seuraavana vuonna.

Lähteet