Tässä artikkelissa perehdymme Johannes Gezelius (Porvoon piispa):n maailmaan ja tutkimme sen eri puolia ja merkityksiä. Johannes Gezelius (Porvoon piispa) herättää jatkuvaa kiinnostusta yhteiskunnassa joko historiallisen vaikutuksensa, nykyhetken merkityksellisyytensä tai tulevaisuuteen heijastuksensa vuoksi. Näiden linjojen mukaisesti sukeltamme Johannes Gezelius (Porvoon piispa):n yksityiskohtaiseen analyysiin, tutkien sen alkuperää, kehitystä ja mahdollisia seurauksia. Olipa kyseessä ikoninen hahmo, kulttuuriilmiö tai tärkeä tapahtuma, Johannes Gezelius (Porvoon piispa) herättää kiinnostuksen niin asiantuntijoiden kuin fanienkin keskuudessa ja tarjoaa hedelmällisen maaperän pohdiskelulle ja keskustelulle.
Johannes Gezelius | |
---|---|
![]() Johannes Gezelius nepos, Johan Erik Lindhin vuonna 1839 maalaama kopio Johan Henrik Scheffelin 1700-luvulla tekemästä muotokuvasta. |
|
Porvoon piispa | |
1721–1733
|
|
Edeltäjä | David Lund |
Seuraaja | Daniel Juslenius |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Johannes Gezelius, Nepos |
Syntynyt | 6. toukokuuta 1686 Narva |
Kuollut | 18. toukokuuta 1733 (47 vuotta) Porvoo |
Kansalaisuus | ruotsalainen |
Ammatti | piispa |
Vanhemmat |
Johannes Gezelius nuorempi Hedvig Lietzen |
Puoliso | Helena Arnell ( 1720) |
Muut tiedot | |
Uskonto | kristinusko |
Tunnustuskunta | luterilaisuus |
|
Johannes Gezelius nuorin (lat. Johannes Gezelius nepos , joskus vastaavasti suomeksi Johannes Gezelius pojanpoika; 1686–1733) oli Porvoon piispa, nuorin kolmesta samannimisestä piispasta. Hänen isoisänsä Johannes Gezelius vanhempi ja isänsä Johannes Gezelius nuorempi toimivat molemmat vuorollaan Turun piispoina. Piispana Johannes Gezelius nuorin pyrki nostamaan kirkollisia oloja vaikeiden aikojen aiheuttamasta rappiosta.
Gezelius opiskeli vuosina 1704–1707 Alankomaissa, Englannissa ja Saksassa. Vuonna 1710 hänestä tuli teologian professori Turkuun. Isonvihan aikana hän oli pakolaisena Ruotsissa. Hän palasi Suomeen 1720. Miehityksen päätyttyä vuonna 1721 Uudenkaupungin rauhaan hänet nimitettiin Porvoon piispaksi, ja hän siirtyi Porvooseen seuraavana vuonna.