Tässä artikkelissa aiomme tutkia José Bové:n kiehtovaa elämää ja työtä, hahmoa/teemaa/päivämäärää, joka on jättänyt lähtemättömän jäljen historiaan. Vuosien varrella José Bové on ollut ihailun ja kiehtovan kohteena, hänen saavutuksensa ja panoksensa ovat vaikuttaneet merkittävästi eri aloihin. José Bové on ollut alusta asti nykypäivään tutkimuksen ja analyysin kohteena, sen toiminta on herättänyt kiistoja ja keskustelua, mutta myös inspiraatiota ja ihailua. Tämän artikkelin kautta perehdymme José Bové:n elämään ja perintöön ymmärtääksemme paremmin sen vaikutusta nykymaailmaan.
José Bové | |
---|---|
![]() |
|
Euroopan parlamentin jäsen | |
2009–2019
|
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 11. kesäkuuta 1953 Talence, Ranska |
Tiedot | |
Puolue | Europe Écologie – Les Verts |
Aiheesta muualla | |
www.jose-bove.eu | |
|
José Bové (11. kesäkuuta 1953 Talence, Gironde, Ranska)[1] on ranskalainen poliitikko ja maanviljelijä, joka oli 2009–2019 Euroopan parlamentin jäsenenä ja joka oli vuonna 2007 ehdolla Ranskan presidentiksi. Hän on ollut aktiviinen sekä globalisaation että ydinvoiman vastaisissa liikkeissä
Bové asettui 1970-luvun alussa Larzacin alueelle, missä hän toimi maanviljelijänä 30 vuoden ajan. Hänestä tuli myöhemmin globalisaation ja ydinvoiman vastaisten liikkeiden keskeinen hahmo. Hän oli perustamassa ranskalaista maanviljelijöiden Confédération paysanne -järjestöä sekä kansainvälistä Via Campesinaa.[2] Hän oli perustamassa myös Attacia.
Bové sai kansainvälistä huomiota 2009, kun hän osittain tuhosi Millaussa rakenteilla olleen McDonald’s-ravintolan. Bové ajoi ravintolaan puskutraktorilla, ja hän sai seuraavana vuonna teostaan kolmen kuukauden vankeusrangaistuksen. Bové kertoi, että tuomio ei tule vaikuttamaan hänen globalisaation vastaiseen työhönsä.[3][4]
Bové oli vuonna 2007 ehdokkaana Ranskan presidentivaaleissa.[4] Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin vuoden 2009 vaaleissa Europe Écologien listalta. Euroopan parlamentissa Bové oli maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan varapuheenjohtaja.[1] Hänet valittiin uudestaan 2104, mutta vuoden 2019 vaaleissa hän ei hakenut enää jatkokautta.[5]