Juho Heikki Tunkelo

Nykymaailmassa Juho Heikki Tunkelo on aihe, joka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Sekä henkilökohtaisella että globaalilla tasolla Juho Heikki Tunkelo on noussut yhdeksi yhteiskunnan päähuolesta, joka synnyttää keskustelua, tutkimusta ja merkittäviä muutoksia eri alueilla. Tieteestä kulttuuriin Juho Heikki Tunkelo:n läsnäolo on jättänyt jälkensä tapaamme elää, ajatella ja olla vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa. Siksi on välttämätöntä tutkia täysin Juho Heikki Tunkelo:n vaikutukset ja seuraukset sekä pohtia mahdollisia ratkaisuja ja strategioita sen aiheuttamiin haasteisiin vastaamiseksi. Tässä artikkelissa tarkastelemme Juho Heikki Tunkelo:een liittyvien näkökohtien laajaa kirjoa tavoitteenamme tarjota kriittinen ja rikastuttava katsaus tähän nykypäivän niin tärkeään aiheeseen.

Juho Heikki Tunkelo vuonna 1932.

Juho Heikki (Johan Henrik) Tunkelo (vuoteen 1906 Ekman; 8. tammikuuta 1873 Längelmäki – 21. heinäkuuta 1948 Jyväskylä) oli suomalainen pappi ja lastensuojelun asiantuntija.[1][2]

Henkilöhistoria

Tunkelon vanhemmat olivat ratsutilallinen ja valtiopäivämies Elias August Tunkelo ja Amanda Fredrika Yrjölä ja puoliso vuodesta 1901 Siiri (Sigrid) Vilhelmina Ahnger (1873–1947). Tunkelo vihittiin papiksi 1898.[3] Helsingin NMKY:n pääsihteerinä hän toimi vuosina 1897–1901, jolloin hän mm. aloitti poikatyön. Vuosina 1902–1914 Tunkelo toimi Kotiniemen kasvatuslaitoksen johtajana, 1914–1918 suojeluskasvatuksen tarkastajana, 1918–1924 kouluneuvoksena ja kouluhallituksen lastensuojeluosaston päällikkönä, 1924–1935 sosiaaliministeriön lastensuojelun tarkastajana ja 1935–1940 ylitarkastajana.

Tunkelo osallistui lukuisiin nuorisotyön ja lastensuojelun ja -huollon komiteoihin, samoin kuin toimi Teollisuusseutujen evankelioimisseurassa, jonka puheenjohtaja hän oli vuosina 1925–1930. Hän oli myös Kristillisen taideseuran puheenjohtaja ja kuului Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliiton ja Suomen Kirkon Sisälähetysseuran johtoon, jonka toimitusjohtajana hän toimi jonkin aikaa 1940-luvulla. Tunkelolle myönnettiin kanslianeuvoksen arvonimi 1948.[1][2][4]

Kielitieteilijä, professori Eemil Aukusti Tunkelo (1870–1953) oli Juho Heikki Tunkelon veli.

Julkaisuja

  • Kuvia Kotiniemen kasvatuslaitoksesta, 1906
  • Suojelukasvatuksesta muualla ja meillä: Esitelmä, pappeinkokouksessa Helsingissä, 1907
  • Th. J. Barnardo: alaikäisten jalon auttajan muistoksi, 1908
  • Suojelukasvatuksen tuloksista, 1914
  • Suojelukasvatuksen työmailta, 1914
  • Velvoittavia hetkiä, 1916
  • Tarvitseeko Suomen kansa kristinuskoa?, 1917
  • Elävien kuvien tarkastus Suomessa, 1917
  • Kristillinen nuorisotyö: Sielutieteellisiä ja käytännöllisiä ohjeita, 1920. J. H. Tunkelo, Verneri Louhivuori, Bertel Törnwall
  • Suuri voittomahdollisuus, 1920, Carl Axel Skovgaard-Petersen, suom. J. H. Tunkelo
  • Elämän keskelle: Kalliolan aatepiirin julkaisu. I, 1921, toim. Ilmari Salonen, S. Sirenius, J. H. Tunkelo
  • Jeesuksen elämä: Carl Blochin maalauksien johdolla, 1921, Carl Axel Skovgaard-Petersen, suom. J. H. Tunkelo
  • Kunnallisen lastensuojelun itsenäisyys, 1922
  • Tanskalaisia kuvia, 1922
  • Saarnatuolikokemuksia, 1924, Carl Axel Skovgaard-Petersen, suom. J. H. Tunkelo
  • Suomen kodit Suomen lapsille: Puheita ja esitelmiä, 1925. Bertel Nyberg, J. H. Tunkelo
  • Nainen ja kristillis-yhteiskunnalliset tehtävät: Suomen Valkonauhaliiton 20 vuotisjuhlan esitelmä, 1926
  • Lastensuojelua koskevia lakeja ja asetuksia ynnä eräitä asiaa tarkoittavia ohjeita, 1928, Adolf von Bonsdorff, J.H. Tunkelo
  • Suomen lastensuojelutoimintaa sanoin ja kuvin, 1934
  • Neljäs pohjoismainen lastensuojelukongressi Helsingissä 7.–10.VII.1930: 1. Esitelmiä ja alustuksia, 1930
  • Mihin antikristillinen liike tähtää, 1931
  • III kongressikertomus, 1932
  • Taistelu lasten ja nuorten sieluista, 1932
  • Eräitä saavutuksia lastensuojelun alalla neljän vuosikymmenen aikana, 1941
  • C. G. E. Mannerheim: Sotilas, valtiomies, tiedemies, lasten ystävä: Lausuntoja Suomen Yleisradiossa 4. VI. 1942. 1942, W. E. Tuompo, Väinö Hakkila, Kaarlo Hildén, J. H. Tunkelo
  • Oikeudenmukaisuus yhteiskuntaelämässä, 1942
  • Suomen Kirkon Sisälähetysseura sairaiden ja kärsivien tukena, 1942
  • Kotikasvatuksen tukeminen ja lastentarha: Kokemuksia ja toivomuksia, 1942
  • Uudistuksia laitoskasvatuksen alalla Ruotsissa, 1943
  • Vapaan ihmisystävällisen toiminnan tarve ja lastensuojelu, 1946

Lähteet

  1. ↑ a b Heikinheimo, Ilmari (toim.): Suomen elämäkerrasto, s. 780–781. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
  2. ↑ a b EKMAN (→ TUNKELO) Johan Henrik (Juho Heikki). Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu. Viitattu 17.2.2013.
  3. ↑ Tunkelo, Juho Heikki (1873–1948). Suomen papisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017.
  4. ↑ Kouluneuvos J. H. Tunkelo 70-vuotias. Helsingin Sanomat, 8.1.1943, s. 6. (Maksullinen lähde.)