Tässä artikkelissa kutsumme sinut tutkimaan Jukka Kemppinen:n kiehtovaa maailmaa. Olitpa sitten amatööri tai asiantuntija, löydät varmasti arvokasta ja viihdyttävää tietoa, jonka avulla voit syventää tätä jännittävää aihetta. Alkuperäistään uusimpiin sovelluksiinsa Jukka Kemppinen tarjoaa laajan valikoiman kiinnostavia näkökohtia, jotka epäilemättä herättävät uteliaisuutesi. Liity kanssamme tälle löytömatkalle, kun tutkimme Jukka Kemppinen:n oleellisimpia ja yllättävimpiä puolia. Valmistaudu laajentamaan tietämystäsi ja nauti kiertueesta, joka epäilemättä herättää kiinnostuksesi tähän jännittävään aiheeseen!
Jukka Kemppinen | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. joulukuuta 1944 Kauhava |
Kansalaisuus | Suomi |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Helsingin yliopisto, Turun yliopisto |
Instituutti | Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Tietotekniikan tutkimuslaitos, Kalifornian yliopisto, Berkeley |
Oppilaat | muun muassa Herkko Hietanen[1] |
Tutkimusalue | informaatio- ja teknologia-oikeus, digitoituvat sisällöt ja tekijänoikeudet |
Palkinnot | Kirkon kirjallisuuspalkinto[2] |
|
Jukka Martti Kemppinen (s. 23. joulukuuta 1944 Kauhava)[3] on suomalainen professori, dosentti, filosofian tohtori, varatuomari, kirjailija ja suomentaja. Kemppinen on ollut informaatio- ja teknologiaoikeuden professori Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa 2003–2009.[4] Hän oli johtava tutkija[5] Helsingin yliopiston ja Teknillisen korkeakoulun tietotekniikan tutkimuslaitoksessa vuodesta 2001, Helsingin yliopiston oikeustieteen dosentti vuodesta 1992 sekä Turun yliopiston kulttuurihistorian dosentti.
Kemppinen on kirjoittanut kuusi runokirjaa, esseitä, artikkeleita, tietokirjoja, romaanin, arvosteluja etenkin kirjallisuudesta ja musiikista sekä kolumneja. Hän on kääntänyt runsaasti kirjallisuutta kymmenestä eri kielestä ja tehnyt radio-ohjelmia. Kemppisen blogi kerää päivittäin yli tuhat lukijaa. Se valittiin vuoden 2013 parhaaksi blogiksi Helsingin Sanomien kuukausiliitteen järjestämässä kilpailussa.[6] Blogiteksteistä Kemppinen julkaisi 2014 valikoiman Tuolta puolen.
Kemppinen on karjalaista sukua, joka oli lähtöisin Rautjärven Ilmeeltä.[4] Hänen vanhempansa ovat laamanni Kullervo Kemppinen ja libristi Laila Kemppinen, o.s. Nurmi.[2]
Vuonna 1951 Kemppinen aloitti kansakoulun Kauhavalla. Hänen luokkatovereihinsa kuului muun muassa Antti Tuuri.[7]
Vuosina 1964–1968 Kemppinen työskenteli Otavan kustannustoimittajana ja Mainos-TV:n elokuvatoimittajana. Kemppinen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi 1967 Helsingin yliopistosta.[2] Vuosina 1968–1972 hän toimi asianajajana ja 1973–1975 Otavan lainopillisena avustajana. Vuosina 1975–1991 hän oli korkeimman oikeuden esittelijä ja 1991–1999 Helsingin hovioikeuden hovioikeudenneuvoksena. Vuosina 1999–2001 hän oli Teknillisen korkeakoulun professori. Kemppinen on ollut jäsenenä tekijänoikeuslakikomiteassa, asunto-osakeyhtiölakikomiteassa ja tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomiteassa 2001–2003. Hän on ollut vieraileva tutkija ja professori Kalifornian yliopisto, Berkeleyssä[4].
Kemppinen väitteli filosofian tohtoriksi kulttuurihistorian alalta Turun yliopistosta 1992.[2] Kemppisen työtä ohjasi muun muassa Aulis Aarnio. Hän on kulttuurihistorian dosentti Turun yliopistossa.
Digitoituvat sisällöt ja tekijänoikeudet ovat Jukka Kemppisen erityisaluetta. Toiminnastaan hän on saanut julkisia palkintoja, viimeksi TeliaSoneran palkinnon tietotekniikan alusrakenteen kehittämisestä. Vuodesta 2000 hän on ollut ohjaamassa väitöskirjatöitä, joissa tekninen osaaminen kytkeytyy oikeudellisiin ongelmiin. Hänen tohtorioppilaitaan ovat olleet muun muassa Raimo Siltala, Mikko Välimäki ja Herkko Hietanen. Kemppinen jäi eläkkeelle professorin virasta vuonna 2008, mutta jatkaa tutkimuksen taustavaikuttajana Tietotekniikan tutkimuslaitoksessa.
Valokuva, elokuva ja sarjakuva ovat Kemppistä lähellä. Hän on ollut mukana käsikirjoittamassa elokuvia Mommilan veriteot 1917 (1973) ja Lumikuningatar (1986). Hän on kristillisen Askel-lehden kolumnisti. Aikaisemmin hän on kirjoittanut kolumneja Helsingin Sanomiin[4]. Kemppisen veljekset ovat kirjoittaneet yhdessä Puukot-teoksen, jonka kuvituksesta vastasi Mikko Kemppinen. Seppo Kemppinen puolestaan on jatkanut asianajotoimisto Borenius & Kemppisen osakkaana perheen isän, Kullervo Kemppisen jälkeen.
Kemppinen on kääntänyt muun muassa Catulluksen ja Guillaume Apollinairen runoja, George Orwellin esseitä, Saul Bellowin, Kurt Vonnegutin ja Isaac Bashevis Singerin romaaneja sekä kuusi Hergén Tintti-albumia.[4] Suomen sarjakuvaseura myönsi Kemppiselle sarjakuvaneuvoksen arvonimen ansioistaan sarjakuvan eteen tehdystä työstä Suomessa vuonna 1981. [8] Kemppinen on ollut vuosina 1966–1994 aviossa kustannustoimittaja Marja Kemppisen (1942–1994) kanssa ja elokuvaohjaaja Päivi Hartzellin kanssa vuodesta 1996.[9] Ensimmäisen vaimonsa kanssa hänellä on kolme lasta. Vaimonsa kuolemasta ja leskeksi joutumisestaan Kemppinen on kirjoittanut kirjan Elämän varjo.