Kaarlo Hiltunen

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Kaarlo Hiltunen:n kiehtovaa maailmaa. Alkuperäistään tämän päivän kehitykseen tämä aihe on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Rikas ja monipuolinen historia, Kaarlo Hiltunen on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan, vaikuttanut kokonaisiin sukupolviin ja toiminut keskeisessä roolissa lukemattomilla modernin elämän osa-alueilla. Tämän artikkelin avulla pyrimme syventymään eri näkökohtiin, jotka tekevät Kaarlo Hiltunen:stä niin merkityksellisen ja jännittävän aiheen. Toivomme löytävämme uusia näkökulmia ja tietoa, jotka rikastavat ymmärrystämme tästä ilmiöstä.

elokuva/

Kaarlo Hiltunen
Eva Hemming ja Kaarlo Hiltunen vuonna 1946 Jean Sibeliuksen Scaramouchen päärooleissa.
Eva Hemming ja Kaarlo Hiltunen vuonna 1946 Jean Sibeliuksen Scaramouchen päärooleissa.
Henkilötiedot
Syntynyt16. tammikuuta 1910
Helsinki
Kuollut8. heinäkuuta 2006 (96 vuotta)
Helsinki
Ammatti koreografi, näyttelijä, televisio-ohjaaja, teatterinjohtaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kaarlo Armas Hiltunen (16. tammikuuta 1910 Helsinki – 8. heinäkuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen koreografi, näyttelijä, televisio-ohjaaja ja teatterinjohtaja. Hän aloitti uransa näyttelijänä 1930-luvulla, siirtyi Suomalaisen Oopperan palvelukseen 1940-luvulla, toimi teatterinjohtajana 1950-luvulla ja televisioteatterissa vuodesta 1960 alkaen. Hän ohjasi koreografioita paitsi näyttämölle myös elokuviin ja televisiotuotantoihin sekä loi omia baletteja.

Elämä ja ura

Kaarlo Hiltusen vanhemmat olivat liikemies Karl Fredrik Hiltunen ja Maria Laine. Käytyään keskikoulun Lohjalla hän suoritti Suomen Näyttämöopiston kurssin vuosina 1928–1930 ja liittyi Viipurin Näyttämöön 1930.[1] Lyhyen Viipurin-kautensa jälkeen Hiltunen työskenteli näyttelijänä Helsingin Kansanteatterissa 1933–1934, Turun Työväen Teatterissa 1934–1935 ja tanssisolistina Suomalaisessa Oopperassa 1935–1936 Sen jälkeen hänellä oli jälleen kaksi näyttelijäkiinnitystä: Kotkan Maakuntateatteri 1936–1938 ja Porin Teatteri 1939–1940.[2]

Vuosina 1940–1950 Hiltunen työskenteli tanssisolistina, koreografina ja ohjaajana Suomalaisessa Oopperassa. Vuosina 1953–1955 hän toimi Jyväskylän Työväen Teatterin johtajana ja vuosina 1957–1959 Lahden Kaupunginteatterin johtajana. Vuonna 1960 Hiltunen aloitti työnsä MTV-Teatterin ohjaajana.[2][3] Lisäksi hän toimi Suomen Tanssitaiteilijain Liiton puheenjohtajana kahdesti, 1948–1949 ja 1950–1951.[4]

Hiltunen sai valtion ylimääräisen taiteilijaeläkkeen toukokuusta 1987 alkaen[5].

Taiteellisia tehtäviä

Hiltusen omia baletteja ovat muun muassa Anna meille anteeksi, Laitapuolella ja Noituutta. Hänen tanssiosiaan olivat muun muassa pääosa kappaleessa Sibeliana. Puhenäyttämöllä Hiltusen roolitehtäviin lukeutuivat esimerkiksi Fritz Junek (Ihmisiä jäälautalla) ja Simolan isäntä (Niskavuoren naiset).[6][7]

Hiltusen näyttämöohjauksia olivat muun muassa Niskavuori-sarja, Kuriton sukupolvi, ooppera Carmen ja baletti Pessi ja Illusia.[7]

Televisio

Hiltunen työskenteli MTV-Teatterissa 1960- ja 1970-luvulla. Hän ohjasi muun muassa 11-osaisen televisiosarjan Havukka-ahon ajattelija (1971). Lisäksi hän suunnitteli koreografioita ohjaamiinsa televisiotuotantoihin.

Elokuva

Hiltunen teki pieniä sivuosia kahdessatoista valkokangaselokuvassa vuosina 1938–1958. Erkki Uotilan elokuvassa Sinä olet kohtaloni (1945) hänen nimensä oli muodossa Kalle Hiltunen. Hän näytteli Mirjami Kuosmasen tulkitseman Ruthin rakastajaa, Torstia.[8]

Kreditoimattomana näyttelijänä Hiltunen oli yhdessätoista valkokangaselokuvassa vuosina 1935–1951. Hiltusella oli kolme kreditoimatonta tanssijan tehtävää valkokankaalla: Poretta eli Keisarin uudet pisteet (1941). Ryhmy ja Romppainen (1941) sekä Herra ja ylhäisyys (1944).[8]

Filmografia

Näyttelijänä

Tanssien ohjaus

Televisio-ohjaukset

  • Päällysviitta (1965)
  • Mies joka nai mykän vaimon (1965)
  • Leikkikumppanukset (1965)
  • Havukka-ahon ajattelija (1971)
  • Lennokki (1973)
  • Olemisen kovat lait (1974)

Lähteet

  • Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Kustannusliike Opas, Viipuri 1930.
  • Martin, Timo – Niemi, Pertti – Tainio, Ilona (toim.): Suomen teatterit ja teatterintekijät. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1974. ISBN 951-30-2505-5
  • Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma: Maamme teatterit ja niiden taiteilijat. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1950.
  • Veistäjä, Verneri (toim.): Teatterin maailma: Suomen teatterilaitos ja teatteriväki. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1965.

Viitteet

  1. ↑ Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin, s. 88
  2. ↑ a b Suomen teatterit ja teatterintekijät 1974, s. 241.
  3. ↑ Lahden kaupunginteatteri. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 5, s. 363. Helsinki 1979. ISBN 951-1-05295-0
  5. ↑ Ylimääräiset eläkkeet 88 taiteilijalle. Helsingin Sanomat, 4.11.1986, s. 20. Näköislehti (maksullinen).
  6. ↑ Teatterin maailma 1950, s. 160 ja 161.
  7. ↑ a b Teatterin maailma 1965, s. 168.
  8. ↑ a b Sinä olet kohtaloni Elonet.