Kangaspää

Nykymaailmassa Kangaspää:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Kangaspää:n lisääminen on välttämätöntä ymmärtääksemme sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Talousvaikutuksestaan ​​populaarikulttuurin rooliin Kangaspää on asettanut itsensä keskeiseksi aiheeksi nykyajassa. Tässä artikkelissa perehdymme Kangaspää:n maailmaan tutkiaksemme sen eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.

Kangaspää
Новое Калище, Novoje Kalištše
Kangaspään kylässä. Samuli Paulaharjun kuva vuodelta 1911.
Kangaspään kylässä. Samuli Paulaharjun kuva vuodelta 1911.

Kangaspää

Koordinaatit: 59°54′2″N, 29°10′46″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Lomonosovin piiri
Kunta Lepäsi
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2015) 27











Kangaspää[1] (myös Uusi-Vääskylä,[2] ven. Но́вое Ка́лище, Novoje Kalištše) on kylä Leningradin alueen Lomonosovin piirin Lepäsin kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee Hevaanjoen varrella 16 kilometriä Lepäsistä lounaaseen. Kylässä on 27 asukasta (vuonna 2015)[3].

Kylä mainitaan vuoden 1770 kartalla[4]. Vuonna 1848 siellä asui 72 äyrämöistä ja 43 inkerikkoa. Äyrämöiset kuuluivat Kaprion luterilaiseen ja inkerikot Hevaan ortodoksiseen seurakuntaan.[5].

Vuonna 1862 Kangaspäässä oli 25 taloa ja 169 asukasta. Kylän talonpojat olivat tilanomistajan maaorjia.[6] Myöhemmin Kangaspää kuului Hevaan volostiin. Neuvostoaikana se oli osa Hevaan, vuodesta 1960 lähtien Uustian ja vuodesta 1974 Harmaalan kyläneuvostoja.

Kangaspään kautta kulkee Yhinmäen, Hevaan ja Sosnovyi Borin välinen asfaltoitu maantie. Kylästä on linja-autoyhteydet Lepäsiin, Lomonosoviin, Pietariin ja Sosnovyi Boriin. Kesäasukkaiden määräksi arvioidaan noin 30 henkeä. Lähistöllä sijaitsee puutarhapalsta-alue. Kylän eteläpuolella on kalanviljelyaltaita ja hiekkakuoppia sekä pohjoispuolella soita ja metsiä.[3]

Lähteet

  1. ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 164. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 4.2.2017.
  3. ↑ a b Generalnyi plan munitsipalnogo obrazovanija Lebjaženskoje gorodskoje poselenije Lomonosovskogo munitsipalnogo raiona Leningradskoi oblasti. Materialy po obosnovaniju. Tom 2, kniga 1: Pojasnitelnaja zapiska lebiaje.ru. 2016. Viitattu 4.2.2017.
  4. ↑ Karta Sankt-Peterburgskoi gubernii soderžaštšei Ingermanlandiju, tšast Novgorodskoi i Vyborgskoi gubernii aroundspb.ru. 1770. Arkistoitu 27.4.2020. Viitattu 4.2.2017.
  5. ↑ v. Köppen, Peter: Erklärender Text zu der Ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements, s. 81. St.-Petersburg. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ Sankt-Peterburgskaja gubernija: Spisok naseljonnyh mest po svedenijam 1862 goda, s. 149. Sankt-Peterburg: Tsentralnyi statistitšeski komitet ministerstva vnutrennih del, 1864. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)