Kansallissosialistinen rotuoppi

Kansallissosialistinen rotuoppi oli natsi-Saksassa vuosina 1933–1945 käytössä ollut näennäistieteellinen oppi,^[1] joka pohjautui ihmisten rodulliseen luokitteluun ja eugeniikkaan.^[2] Kansallissosialististen oppien pohjalla vaikuttivat 1800-luvun rotubiologiset ja kielitieteelliset teoriat ja sosiaalidarvinismi.^[3]

Kansallissosialistipuolueen mukaan saksalaiset kuuluivat ylivertaiseen ”arjalaiseen rotuun”, joka oli kaikkien muiden yläpuolella oleva herrarotu. Alempiarvoisiin rotuihin kuuluivat juutalaiset, mustat, romanit ja slaavit (varsinkin puolalaiset ja venäläiset, sillä natsit havittelivat heidän asuinalueitaan saksalaisille). ”Arjalaisina” ihanteina pidettiin vaaleita hiuksia, sinisiä silmiä, pituutta ja hyväkuntoista hoikkuutta. Ihanteita otettiin antiikin Kreikan kiviveistoksista ja patsaista. Arjalaisuuden määrittelyyn vaikutti myös poliittinen tarkoituksenmukaisuus, esimerkiksi japanilaiset saivat aseveljeyden myötä ”kunnia-arjalaisten” aseman. Kroaatit, vaikka ovatkin slaaveja, Hitler näki positiivisessa valossa. Kroaattien fasistisen Ustaša-puolueen mukaan kroaatit eivät edes olleet slaaveja vaan goottien jälkeläisiä, jotka puhuvat slaavilaista kieltä puhtaan sattuman kautta. ^[4]

Natsien rotuoppiin liittyi äärimmäinen antisemitismi. Natsien mukaan juutalaiset ja romanit olivat kaikkein alimmassa asemassa, ja heidät luokiteltiin ”elinkelvottomaksi elämäksi” (saks. Lebensunwertes Leben). Samaa termiä käytettiin myös kehitysvammaisista natsipuolueen Aktion T4 -ohjelmassa.^lähde?

• Mattila, Markku: Kansamme parhaaksi: Rotuhygienia Suomessa vuoden 1935 sterilointilakiin asti. (Väitöskirja, Tampereen yliopisto. Bibliotheca historica 44) Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1999. ISBN 951-710-111-2
• Tamminen, Tapio: Kansankodin pimeämpi puoli. Atena, 2015. ISBN 978-952-300-127-5

• Burleigh, Michael: Kolmas valtakunta: Uusi historia. WSOY, 2004. ISBN 951-0-28721-0