Karaiimin kieli:n merkitys nyky-yhteiskunnassa on kiistaton. Olipa kyseessä ajankohtainen aihe tai historiallinen tapahtuma, Karaiimin kieli:llä on tärkeä rooli ihmisten elämässä. Vuosien varrella Karaiimin kieli on ollut keskustelun, analyysin ja pohdinnan kohteena eri aloilla politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja viihteeseen. Tässä artikkelissa tutkimme Karaiimin kieli:n vaikutusta jokapäiväiseen elämään sekä sen vaikutusta päätöksentekoon ja ihmisten käyttäytymiseen. Karaiimin kieli:llä on ulottuvuus, joka ylittää rajat ja ajan.
Karaiimi | |
---|---|
Oma nimi |
Krimin murteella: къарай тили Trakain murteella: karaj tili |
Tiedot | |
Alue | Liettua, Ukraina |
Puhujia | 56 |
Kirjaimisto | Liettuassa ja Puolassa latinalainen, Krimillä ja Ukrainassa kyrillinen |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | turkkilaiset kielet |
Kieliryhmä |
länsiturkkilaiset kielet kiptšak-kielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | ei ole |
ISO 639-2 | tut |
ISO 639-3 | kdr |
ISO 639-3 | kdr |
Karaiimin kieli (Krimin murteella къарай тили, Trakain murteella karaj til) on karaiimien puhuma uhanalainen turkkilainen kieli.[1] Vuonna 1989 karaiimeja oli Neuvostoliitossa 2 600 henkeä, joista vain 21 % osasi karaiimin kieltä.[2] Nykyään puhujia on enää yhteensä 56[3], joista 50 asuu Liettuassa ja loput kuusi Ukrainassa[4].
Karaiimi kuuluu turkkilaisten kielten luoteiseen eli kiptšakkilaiseen ryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat krimintataari, karatšai-balkaari ja kumykki. Historiallisesti sitä pidetään kumaanien ja kasaarien kielten jatkajana.[5]
Kieli jakautuu Krimin, Trakain (Liettua) ja Galitšin (Länsi-Ukraina) murteisiin. Krimin murre on hyvin lähellä krimintataaria, mutta siinä on paljon muinaisheprealaisia lainasanoja. Liettuaan ja Länsi-Ukrainaan karaiimeja muutti Krimiltä 1300-luvun lopulla. Siellä ympäröivän väestön kielet (venäjä, ukraina, puola ja liettua) ovat vaikuttaneet voimakkaasti karaiimin rakenteeseen.[6]
Karaiimeilla on vanha kirjallinen perinne. Arvellaan, että ensimmäinen Vanhan testamentin käännös tehtiin Krimillä 1200–1300-luvulla. 1930-luvulle saakka karaiimit käyttivät etupäässä heprealaista kirjaimistoa. Kirjallisten muistomerkkien joukossa on käsin kirjoitettuja ja painettuja raamatunkäännöksiä, kronikoita ja kansanperinnetekstejä. Uskonnon kielenä käytettiin myös hepreaa.[7] Nykyisin käytössä ovat sekä kyrillinen että latinalainen kirjaimisto.[8]
1990-luvulla Krimillä ja Liettuassa julkaistiin muutamia kielen oppikirjoja, ja sitä opetetaan lapsille kerhoissa.[2]
Labiaali | Alveolaari | Postalveolaari | Velaari | Uvulaari | Glottaali | |
---|---|---|---|---|---|---|
Nasaali | m | n | ŋ | |||
Klusiili | p | b | t | d | ts | k | g | q | |
Affrikaatta | ʧ | ʤ | |||||
Frikatiivi | f | v | s | z | ʃ | ʒ | ɣ | x | χ | h |
Tremulantti | r | |||||
Lateraali | ɫ ~ lʲ | |||||
Approksimantti | w | j |
Lähde:[9]
Etinen | Keskinen | Takainen | |
---|---|---|---|
Suppea | i | ɯ | u |
Puolisuppea | e | ø | o | |
Avoin | ɑ |
Lähde:[9]