Tässä artikkelissa aiomme tutkia Kari Hukkila:tä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Kari Hukkila on aihe, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta, sillä sen vaikutus ulottuu jokapäiväisen elämän eri osa-alueille. Ilmestymisestään lähtien Kari Hukkila on herättänyt keskustelua ja pohdintaa eri aloilla, mikä on johtanut sen vaikutusten syvälliseen analyysiin. Tässä mielessä on mielenkiintoista tietää enemmän Kari Hukkila:stä ja siitä, miten se on kehittynyt ajan myötä, sekä sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa. Siksi seuraavilla riveillä syvennymme Kari Hukkila:n moninaisiin puoliin ja sen rooliin nyky-yhteiskunnassa.
Hukkila on opiskellut Helsingin yliopistossa kirjallisuustiedettä, taidehistoriaa, filosofiaa, historiaa ja kieliä. Hän on kirjoittanut esseitä 1980-luvulta alkaen. Monille Hukkilan teoksille on ominaista kirjallisten ja filosofisten teemojen liittyminen algerialaisiin maahanmuuttajiin Ranskassa tai hänen nuoruuden asuinpaikkaansa Itä-Helsingin Kontulaan.[1]
Ura
Ensimmäinen esseekokoelma on 2010 ilmestynyt Kerettiläisesseet. Siinä hän kirjoittaa erilaisista kirjallisuuden ja filosofian teemoista kehyksessä, joka rakentuu pitkäaikaisesta ystävyydestä algerialaisen maahanmuuttajan kanssa.[2]
Hukkila jatkaa vuonna 2016 ilmestyneessä romaanissaan Tuhat ja yksi vastaavanlaisia teemoja, joissa korkeakirjalliset aiheet ja maahanmuuttajien ja paperittomien elämä liittyvät toisiinsa.[3] Romaani sai Helmet-palkinnon vuonna 2018.[4] Palkintoperusteissa Claes Andersson totesi mm. seuraavaa:
Tuhat ja yksi kuuluu viime vuosien parhaisiin romaaneihin monestakin syystä. Se käsittelee ajankohtaisia asioita kuten kodittomuutta, pakolaisuutta ja kansainvälisyyttä, se on filosofisesti kiinnostava ulottuen Georg von Wrightistä Wittgensteiniin ja se on kirjoitettu tiiviillä ja kirkkaalla tavalla, joka tuo mieleen W.G. Sebaldin tai Thomas Bernhardin[5]
Romaani ilmestyi englanniksi David Hackstonin kääntämänä ja Contra Mundum Pressin (New York) julkaisemana loppuvuodesta 2023.[6]
Hukkila on kirjoittanut myös kuunnelmia, näytelmiä, televisiodraamoja, tekstejä näyttämölle ja tekstejä koreografi Sanna Kekäläisen teoksiin. Televisiodraamoista merkittävä on Katso ihmistä, jonka ideana oli Hannu Salaman jumalanpilkkaoikeudenkäynti ja tanskalaistaiteilijan Muhammed-pilapiirrokset 2006.[7] Monet Hukkilan draamateksteistä ottavat aiheensa globaalista todellisuudesta. Näytelmä Maailman katolla (ke. 1994) hahmottaa Tiibetin ja Kiinan kansantasavallan keskinäistä historiaa vuodesta 1949 eteenpäin. Musiikkiteatteriesityksen Etiopialainen ystävä (ke. 2024) kokoava metafora kertoo etiopialaisesta paperittomasta, joka pyrkii Italiasta Alppien yli pohjoiseen.[8]
Hukkila on kirjoittanut kritiikkiä kuvataiteesta ja kirjallisuudesta sekä toimittanut useita teoksia. Niistä merkittävin on Hukkilan kuratoima hanke Stéphane Mallarmésta, joka ilmestyi yhteensä 500 sivun laajuisena New Yorkissa Hyperion-lehdessä vuosina 2015 ja 2017.[9]
Teokset
Kirjat
Kuvia Kannakselta: taidetta ja taiteilijoita 1918–1944, Lappeenrannan kaupunki, 1990, Etelä-Karjalan museo. Julkaisusarja 13.
Sotkamon 120 päivää. Kantaesitys Suomalaisen uuden taiteen festivaali, Tallinna 1988. Yle 1989.
Pekingin kevät. Yle, 1990
Puistoja. Lyhytelokuva. Kantaesitys Helsingin Juhlaviikoilla 1990
Alaston lounas (William S. Burroughsin romaanin dramatisointi). Yle, 1993
Sankareiden ääniä. Yle, 1994. Ruotsinkielinen käännös (Peter Mickwitz) Kontur, 4/94
Maailman katolla. Näytelmä. Teatteri Jurkka, 1994
Jemenin komedioita. Yle, 1995
Faunin iltapäivä. Sanna Kekäläisen koreografiaan. Kantaesitys 1996 Kuopio tanssii ja soi -festivaali. Englanninkielinen käännös: Hildi Hawkins. Ranskankielinen käännös: Gabriel Rebourcet
Luodinreikä on kuin mikä tahansa ruumiinaukko, sen tehtävä vain on tuntematon. Teksti Heli Rekulan videoteokseen. Kantaesitys Århusin taidemuseo, Tanska, 1996. Englanninkielinen käännös (Hildi Hawkins): Haag, Hollanti, 1999
Halun tekoja/ Acts of desire. Ruumiillisen taiteen teatteri (RTT). Kantaesitys Budapestissa, Mu-teatteri,1996. Unkarinkielinen käännös esityksen yhteydessä
Poikia. Näytelmä. Ateneum, 1997
Sanaan tornit. Yle, 1997
Querelle-variaatioita. RTT, 1997
Spartacus. Kolme katkelmaa. RTT/ Svenska Teatern, 1998
Labyrintissa. Yle, 1998
Freudin unet. Yle, 1999
En aio kuolla Venetsiassa/ Ich werde nicht in Venedig sterben. Teoksessa Kuolema Venetsiassa, RTT/Suomen Kansallisooppera, 1999. Englanninkielinen käännös: Anselm Hollo