Kasvivärit

Tässä artikkelissa käsitellään ongelmaa Kasvivärit, joka on äärimmäisen tärkeä tänään. Kasvivärit on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla, niin akateemisen, tieteen, yhteiskunnan tai kulttuurin aloilla. Kautta historian Kasvivärit on ollut tutkimuksen ja keskustelun kohteena, mikä on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja erilaisia ​​tutkimuksia, jotka ovat laajentaneet tietämystään tästä aiheesta. Tässä mielessä on tärkeää analysoida Kasvivärit:n ympärillä olevia erilaisia ​​näkökulmia sekä sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa. Lisäksi selvitetään Kasvivärit:n tällä hetkellä kohtaamia edistysaskelia ja haasteita sekä mahdollisia ratkaisuja ja vastauksia sen aiheuttamiin ongelmiin.

Eri sävyisiä hennoja Istanbulilaisessa kaupassa.

Kasvivärit ovat värikasvien sisältämiä väriaineita. Niitä käytetään tekstiilikuitujen, elintarvikkeiden, hiusten ja ihon värjäämiseen.[1]

Kasvivärejä ovat muun muassa:

Suomalaisia kasvivärien lähteitä

Keltaiset ja ruskeat

Suomalaisessa värjäysperinteessä on käytetty monia kasveja. Keltaista väriä saadaan suopursusta, keltamatarasta, koiranputkesta, kultapiiskusta, poimulehdestä ja keltasauramosta. Harmaankeltaista väriä saadaan katajanhavuista, kuivuneesta koivun ja lepänkuoresta sekä kuivatusta nokkosesta. Ruskeankeltaisia sävyjä saadaan sipulinkuorista, kanervasta, peitejäkälästä, variksenmarjan varvuista ja korpipaatsaman kuoresta.[2]

Punaiset

Voimakasta punaista saadaan kelta- ja valkomataran juurista, sinipunaista mustaviinimarjojen ja alunan yhdistelmästä, harmaanpunaista kuusenkävyistä, punakeltaista erilaisista levistä sekä omenapuun ja tuomen kuoresta.[2]

Vihreät

Kirkkaan vihreää väriä saadaan katajanmarjoista yhdessä salmiakin, espanjanvihreän (keinotekoinen kuparin ja happohöyryjen avulla saatava pigmentti) ja kuparisulfaatin kanssa. Vihreänkeltaisia sävyjä tuottavat tuomen lehdet ja marjat, rantakukka yhdessä bromihappoisen kalin kanssa, katkerotatar, pietaryrtti ja ruiskaunokki. Oliivinvihreää saadaan ainakin piennarkaunokista ja saarnen kuoresta, harmaanvihreää niittysuolaheinästä.[2] Punasipulin kuorista saadaan yllättäen havunvihreää väriä[3].

Katso myös

Lähteet

  • Rantala, Risto (toim.): Perustieto. Akateemisen tietosanakirja. Otava 1993. ISBN 951-1-12579-6

Viitteet

  1. ↑ a b Rantala 1993, s. 382
  2. ↑ a b c Hannula, Mandi & Wiherheimo, Alli (toim.): ”Kotiteollisuuden raaka-aineet”, Emännän tietokirja II, uudistettu laitos, Katto–Nauris, s. 773. WSOY, 1953.
  3. ↑ Syvää makua punasipulista Kasvistieto Oy. Viitattu 2.2.2022.