Niittysuolaheinä

Tervetuloa artikkeliin aiheesta Niittysuolaheinä, jossa tutkimme tätä mielenkiintoista aihetta/henkilöä/päivämäärää perusteellisesti. Opimme sen alkuperästä, sen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa ja eri puolista, jotka tekevät siitä niin kiehtovan. Tämän artikkelin aikana perehdymme sen historiaan, vaikutuksiin ja vaikutuksiin eri aloilla. Niittysuolaheinä edustaa kiehtovaa aihetta populaarikulttuurin vaikutuksesta sen merkitykseen jokapäiväisessä elämässä, ja se ansaitsee yksityiskohtaisen tutkimisen. Valmistaudu tutustumaan kaikkiin Niittysuolaheinä:n kiehtoviin puoliin tässä kattavassa analyysissä!

Niittysuolaheinä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Tatarkasvit Polygonaceae
Suku: Hierakat Rumex
Laji: acetosa
Kaksiosainen nimi

Rumex acetosa
L., 1753

Katso myös

  Niittysuolaheinä Wikispeciesissä
  Niittysuolaheinä Commonsissa

Niittysuolaheinä (Rumex acetosa) on kaikkialla Suomessa yleinen hierakoiden sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi.

Ulkonäkö, koko ja maku

Niittysuolaheinä kasvaa 30–100 cm korkeaksi.[1] Lehdet ovat pitkänsoikeat, nuolikantaiset ja isommat kuin ahosuolaheinällä. Kasvi on kaksikotinen, hedeyksilöiden kukat ovat punertavat ja heteet keltaiset, emiyksilöissä kukat ovat purppuranpunaiset. Lehdet maistuvat happamilta ja suolaisilta, maku muistuttaa vähän raparperiä tai ketunleipää.

Levinneisyys

Niittysuolaheinää kasvaa villinä lähes koko Euroopassa, ja sitä on viljelty jo muinaisessa Egyptissä ja Intiassa. Lajia esiintyy myös Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Lapissa kasvaa alalajia nimeltään lapinsuolaheinä (Rumex acetosa ssp. lapponicus).

Kasvupaikka

Niittysuolaheinää kasvaa niityillä. Sen kasvupaikkoja ovat myös kosteat lähteiköt, puronvarret ja pensastot.

Käyttö

Niittysuolaheinää on käytetty ravinnoksi keittoihin ja salaatteihin. Ranskassa viljellään isolehtistä lajiketta, tarhasuolaheinää (Rumex acetosa var. hortensis). Oksaalihapon takia sitä ei pidä käyttää liikaa.[2]

Lähteet

  1. ↑ Leena Hämet-Ahti et al.: Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
  2. ↑ Yrttitarha.fi

Aiheesta muualla