Tässä artikkelissa aiomme analysoida yksityiskohtaisesti Kauko Kartano:tä, aihetta, joka on herättänyt suurta keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Kauko Kartano on erittäin tärkeä aihe, koska se vaikuttaa moniin väestöryhmiin ja sillä on vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. Tämän artikkelin aikana tutkimme erilaisia näkökulmia Kauko Kartano:een, jotta voimme valaista sen vaikutuksia ja luoda syvää pohdintaa. Alkuperäistään sen mahdollisiin ratkaisuihin, mukaan lukien sen lyhyen ja pitkän aikavälin seuraukset, Kauko Kartano on aihe, joka ansaitsee käsitellä vakavasti ja tarkasti, minkä vuoksi on erittäin tärkeää syventyä sen analyysiin.
Kauko Juhani Kartano (2. syyskuuta 1923 Hausjärvi – 25. marraskuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen insinööri ja yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[1]
Kartanon vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Kartano ja Fanny Brusila ja puoliso vuodesta 1949 Marja Raili Unnukka Lehmuskoski. Kartano tuli ylioppilaaksi Riihimäen lyseosta 1945, diplomi-insinööriksi hän valmistui Teknillisestä korkeakoulusta 1954 ja suoritti LIFIM:in liikkeenjohdon täydennyskoulutuskurssin 1967. Kartano oli Teknillisen korkeakoulun assistentti 1953, Oy Strömberg Ab:n työpajainsinööri Vaasassa 1954, käyttöinsinööri 1954–1956 ja tehtaan päällikkö 1956–1957 ja Keskon Vaatetustehtaan isännötsijä Lahdessa 1957–1966, Tampereen konttorin johtaja 1967, rautaryhmän johtaja Helsingissä 1967–1979, johtokunnan jäsen 1968–1983 ja maatalous- ja koneryhmän johtaja 1979–1983. Hän oli myös Invalidisäätiön huoltolaitoksen ammattikoulun tuntiopettaja 1951–1953 ja Vaasan teknillisen koulun tuntiopettaja 1954–1957 sekä Kauppa Käy -lehden päätoimittaja vuodesta 1967 ja Rautaviesti-lehden päätoimittaja 1970–1972. Kartanolla oli lisäksi lukuisia liike-elämän ja muita luottamustehtäviä, kuten Vaatetusteollisuusliiton hallituksen jäsenyys 1962–1966 ja Vatevan hallituksen jäsenyys 1964–1966 sekä Rautakauppa-alan Luottamusneuvoston johtokunnan jäsenyys vuodesta 1967 ja puheenjohtajuus 1970–1971. Sotilasarvoltaan Kartano oli reservin sotamies. Hän sai kauppaneuvoksen arvonimen 1975.[1][2]