Ketohärkki

Nykymaailmassa Ketohärkki:stä on tullut yhä useiden ihmisten kiinnostuksen aihe. Ketohärkki on kiinnittänyt laajan väestön huomion joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä, populaarikulttuuriin tai merkityksensä tieteellisellä alalla. Tässä artikkelissa tutkimme Ketohärkki:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen kehitykseen, jotta voimme tarjota täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta. Analyysin, tietojen ja asiaankuuluvien todistusten avulla se pyrkii valaisemaan Ketohärkki:tä ja sen merkitystä eri yhteyksissä ja antaa lukijoille syvemmän ja oivaltavamman näkökulman tähän asiaan.

Ketohärkki
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Härkit Cerastium
Laji: arvense
Kaksiosainen nimi

Cerastium arvense
L.

Katso myös

  Ketohärkki Wikispeciesissä
  Ketohärkki Commonsissa

Ketohärkki (Cerastium arvense) on kohokkikasveihin kuuluva hento, valkokukkainen kasvi. Laji on pohjoisella pallonpuolikolla laajalle levinnyt.

Ulkonäkö ja koko

Ketohärkin kukkia.
Ketohärkkejä.

Monivuotinen ketohärkki kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi ja muodostaa löyhän mattomaisia kasvustoja. Yleisväritykseltään kasvi on harmaanvihreä. Varsi on hento, pysty ja karvainen. Lehdet ovat kapeansuikeita tai lähes tasasoukkia ja lyhyen karvan peittämiä. Kukattomien haarojen lehdet ovat usein kaarevia. Kukinto on kaksihaarainen viuhko. Kukinnon alimmatkin tukilehdet ovat leveälti kalvolaitaisia. Kukkia on 4–10 kappaletta. Verhiö ja teriö ovat molemmat viisilehtisiä. Verholehdet ovat leveälti kalvolaitaisia ja kooltaan 4,5–7,5 millimetriä pitkiä. Valkoiset terälehdet ovat matalasti kaksihalkoisia ja noin kaksi kertaa verholehtien pituisia. Emin vartaloita on viisi kappaletta. Suomessa ketohärkki kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä on pitkähkö, 10-liuskaisesti aukeava kota.[2][3] Ketohärkin lehtihangoissa on kukattomia haaroja, jotka talvehtivat ja muodostavat seuraavana vuonna kukkivia versoja.[4]

Ketohärkin ja hopeahärkin (C. tomentosum) väliset risteymät ovat tavallisia, ja ne ovat myös hedelmällisiä.[3]

Levinneisyys

Euroopassa ketohärkin päälevinneisyysalue ulottuu Ranskasta ja Britteinsaarilta Venäjälle, rajoittuen etelässä Italiaan ja Pohjois-Balkaniin, pohjoisessa Fennoskandian keskiosiin. Satunnaisemmin lajia kasvaa Pyreneiden niemimaalla, Kreikassa, Ukrainassa, Kaukasuksella ja Fennoskandian pohjoisosissa. Levinneisyysalue jatkuu hajanaisena Venäjältä Aasian puolelle, jossa ketohärkkiä kasvaa eripuolilla Siperiaa ja Keski-Aasiaa sekä paikoitellen myös Kiinassa. Afrikassa lajia tavataan Marokossa sekä mantereen eteläosissa. Pohjois-Amerikassa ketohärkkiä kasvaa Alaskassa, suuressa osassa Kanadaa sekä Yhdysvaltojen keski- ja pohjoisosissa. Laji on levinnyt myös Etelä-Amerikkaan.[5]

Suomessa ketohärkkiä tavataan paikoin yleisenä Etelä-Suomessa. Laji harvinaistuu pohjoiseen päin mentäessä, mutta sitä tavataan satunnaisesti aina Keski-Lappia myöten.[2][6]

Elinympäristö

Ketohärkki viihtyy kuivahkoilla ja aurinkoisilla kasvupaikoilla. Tyypillisesti nämä ovat ihmisen muokkaamia ympäristöjä, kuten esimerkiksi tienvierustat, kedot, pellonpientareet, joutomaat, pihat ja laitumet.[2] Kasvi on Suomessa levinnyt voimakkaasti heinänviljelyn myötä. Se tavattiin maasta ensimmäisen kerran 1800-luvulla. Laji on tullut Suomeen ulkomaisten heinän- ja nurmen kylvösiementen mukana.[4][7]

Lähteet

  • Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet

  1. ↑ Maiz-Tome, L.: Cerastium arvense IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.9.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 110.
  3. ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 136.
  4. ↑ a b Oulun kasvit 2005, s. 306–307.
  5. ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran 2004. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 21.4.2012. (ruotsiksi)
  6. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Ketohärkin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 21.4.2012.
  7. ↑ Luontoportti: Ketohärkki Viitattu 21.4.2012.

Aiheesta muualla