Nykymaailmassa Kevätesikko on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion. Nyky-yhteiskunnassa kasvavan merkityksensä myötä Kevätesikko:stä on tullut tärkeä keskustelunaihe monilla aloilla. Sekä tiedemaailmassa että viihteessä kiinnostus ja huomio Kevätesikko:een on lisääntynyt. Vuosien mittaan Kevätesikko on osoittautunut aiheeksi, joka herättää edelleen keskustelua ja pohdintaa, haastaa yleisiä käsityksiä ja rohkaisee uusia ideoita. Tässä artikkelissa tutkimme tarkemmin Kevätesikko:n vaikutusta yhteiskuntaamme ja keskustelemme sen merkityksestä nykyään.
Kevätesikko | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Ericales |
Heimo: | Esikkokasvit Primulaceae |
Suku: | Esikot Primula |
Laji: | veris |
Kaksiosainen nimi | |
Primula veris |
|
![]() |
|
Katso myös | |
Kevätesikko (Primula veris) on keväällä kukkiva esikkolaji.
Kevätesikon lusikanmuotoiset, noin 5–15 cm pitkät lehdet kasvavat ruusukkeena maata vasten. Niiden keskeltä nousee 5–30 cm korkeita kukkavarsia, joiden päässä on 10–20 keltaista kukkaa. Kevätesikko kukkii touko-kesäkuussa.[1] Kevätesikon voi sekoittaa helposti lehtoesikkoon (Primula elatior).
Kevätesikkoa tavataan Euroopan ja Länsi-Siperian lauhkealla vyöhykkeellä, lähinnä sen eteläosassa eli lehtimetsävyöhykkeellä. Etelässä se esiintyy harvinaisena välimerenilmaston alueella lähinnä vuoristoissa ja puuttuu Unkarin pustalta ja Kaakkois-Euroopan aroilta.[2]
Suomessa kevätesikkoa esiintyy lähinnä Ahvenanmaalla ja Etelä-Suomessa, mutta suotuisilla paikoilla niitä tavataan jopa Lapissa asti. Vakiintunut alkuperäinen kasvi tai muinaistulokas se on vain Lounais-Suomessa. Pohjoisempana sen satunnaiset esiintymät lienevät peräisin koristekasvina viljellyistä esikoista.[3][1]
Kevätesikko on Ahvenanmaan maakuntakasvi.[1]
Kevätesikkoa tavataan lehtoniityillä ja lehdoissa sekä asutuksen läheisyydessä puutarhakarkulaisena.[1]
Kevätesikon kukkia on aikaisemmin käytetty paloviinan ja nuuskan värjäämiseen. Kukista on tehty myös viiniä ja tuoreita lehtiä syöty salaattina.[2]