Khariitit

Nykymaailmassa Khariitit:stä on tullut erittäin tärkeä ja keskustelunaihe. Sen vaikutus kattaa yhteiskunnan eri osa-alueet politiikasta populaarikulttuuriin. Ajan myötä Khariitit on edelleen asiantuntijoiden ja suuren yleisön kiinnostuksen ja analyysin aihe. Tässä artikkelissa tutkimme Khariitit:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään. Lisäksi tarkastelemme Khariitit:n eri näkökulmia ja mielipiteitä tavoitteenaan tarjota kattava ja täydellinen näkemys tästä maailmanlaajuisesti tärkeästä aiheesta.

Kolme sulotarta, Rafael

Khariitit (m.kreik. Χάριτες, "sulottaret") olivat kreikkalaisessa mytologiassa viehätysvoiman, kauneuden ja hedelmällisyyden jumalattaria, jotka olivat jumalatar Afroditen seuralaisia. Yleensä heitä kuvataan olevan kolme; nuorin Aglaia (kirkkaus, loiste), Eufrosyne (ilo) ja vanhin Thaleia (kukoistus). Roomalaisessa mytologiassa heidät tunnettiin nimellä graatiat.[1]

Useimmiten Eurynomen kerrotaan synnyttäneen khariitit Zeukselle.[2][3]

Khariitteja pidettiin kuolemattomina, mutta ei jumalina. Heitä pidettiin ylijumala Zeuksen tyttärinä ja toisinaan Eurynomea pidettiin heidän äitinään. Usein heidät kuvattiin antiikin taiteessa rakkauden jumalatar Afroditen, nuorukaisihanne Apollonin seurassa tai muusien ympäröimänä. Khariittien tehtävänä oli lahjoittaa nuorille tytöille viehätysvoimaa ja kaikille ihmisille iloa. [1]

Kolme sulotarta on suosittu aihe taiteessa. Antiikin veistosten ohella aihetta on tulkittu varsinkin renessanssista alkaen. Tunnettuja ovat Antonio Canovan, Rafaelin, Rubensin, ja Botticellin teokset. Myös modernistit ja nykytaiteilijat ovat tehneet aiheesta omia versioitaan, kuten Unto Pusa, Harry Kivijärvi, Olavi Lanu Lahteen ja Nina Terno Maiju Lassilan muistomerkkiin Joensuuhun.[4]

  • Rubens: Kolme sulotarta, 1636–1638, öljy kankaalle, 221 × 181 cm, Prado.
    Rubens: Kolme sulotarta, 1636–1638, öljy kankaalle, 221 × 181 cm, Prado.
  • Sandro Botticellin Kevät-maalauksen sulottaret
    Sandro Botticellin Kevät-maalauksen sulottaret
  • Bertel Thorvaldsen: Kolme sulotarta ja Amorin nuoli, 1817–1818.
    Bertel Thorvaldsen: Kolme sulotarta ja Amorin nuoli, 1817–1818.
  • Roomalainen kopio Antiikin Kreikan sulottaria kuvaavasta veistoksesta Louvressa.
    Roomalainen kopio Antiikin Kreikan sulottaria kuvaavasta veistoksesta Louvressa.

Lähteet

  1. ↑ a b Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 61. (Suom. Pertti Lempiäinen) WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X
  2. ↑ Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') 1.3.1 (engl. käännös).
  3. ↑ Hesiodos: Theogonia ('Jumalten synty') 907 (engl. käännös).
  4. ↑ Joensuun kaupungin veistokset (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 16.6. 2010

Aiheesta muualla