Nina Terno

Nykypäivän globalisoituneessa maailmassa Nina Terno:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe eri toimialoilla ja yhteiskunnissa. Koska sen vaikutus talouteen, politiikkaan, kulttuuriin ja jopa ihmisten jokapäiväiseen elämään, Nina Terno on saavuttanut merkittävän merkityksen maailmanlaajuisesti. Ajan myötä Nina Terno on edelleen keskustelun ja analyysin aiheena, mikä luo sekä mahdollisuuksia että haasteita sen tutkimiseen ja ymmärtämiseen osallistuville. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Nina Terno:een, sen vaikutukseen eri alueilla ja miten sen kehitys on merkinnyt ennen ja jälkeen nykyhistoriassa.

Nina Terno
Henkilötiedot
Syntynyt31. toukokuuta 1935
Viipuri
Kuollut3. joulukuuta 2003
Helsinki
Ammatti kuvanveistäjä
Taiteilija
Palkinnot
Nina Terno, Havukka-ahon ajattelija, veistos 1989 Hirvisaaren puistikko
Havukka-ahon ajattelija 1989, Hirvisaaren puistikko, Sotkamoon menevän tien varrella.

Nina Terno (31. toukokuuta 1935 Viipuri – 3. joulukuuta 2003 Helsinki)[1] oli suomalainen kuvanveistäjä, kuvataiteilija ja soitonopettaja. Tunnusomaisimpia teemoja Ternolla olivat hevos- ja ratsastaja-aiheet sekä riisuutuvat hahmot. Pronssiveistoksissa on usein informalistisia vaikutteita.[2][1]

Terno teki vuodesta 1960 lähtien eläinveistoksia, kuten hevosia, mutta ei tavoitellut niissä naturalistisia piirteitä. Niissä on päinvastoin tyyliteltyjä ja kubistisiakin teemoja, kuten ns. negatiivisia muotoja eli esimerkiksi että kuperat pinnat on kuvattu koverina. Myöhemmin hänen toinen tärkeä aiheensa oli riisuuntuva nainen. Terno teki myös muotokuvia, mitaleita ja muistorahoja.[3]

Henkilöhistoria

Viipurissa asunut Terno joutui talvisodan sytyttyä evakkomatkalle, jonka aikana hän asui eri puolilla Suomea, kunnes hänen perheensä kotiutui Tampereelle. Siellä hän myös kävi koulunsa. Taideopintoja Terno suoritti Suomen Taideakatemian koulussa 1955–1959, mutta hän opiskeli kuvataiteiden ohella myös musiikkia Sibelius-akatemiassa vuosina 1955–1957[3]. Terno toimi 1960-luvulla pianonsoiton opettajana Hämeenlinnassa ja kaupungin musiikkiopistossa. Hän oli naimisissa näyttelijä Veli-Matti Kaitalan kanssa.

Julkiset teokset[4]

" class="mw-editsection-visualeditor">muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[4]

" class="mw-editsection-visualeditor">muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia julkisista teoksista

  • Sirkusratsastaja, 1971, Riihimäki.
    Sirkusratsastaja, 1971, Riihimäki.
  • Vouti, 1972, Vantaa.
    Vouti, 1972, Vantaa.
  • Maiju Lassilan muistopatsas, 1973, Joensuu.
    Maiju Lassilan muistopatsas, 1973, Joensuu.
  • Karuselli, 1975, Helsinki.
    Karuselli, 1975, Helsinki.
  • Taikahevonen, 1983, Espoo.
    Taikahevonen, 1983, Espoo.
  • Kullervo, 1983, Hämeenlinna.
    Kullervo, 1983, Hämeenlinna.

Kirjallisuutta

Lähteet

  1. ↑ a b Marja-Terttu Kivirinta: Nina Terno HS Muistot. 3.12.2003. Viitattu 1.4.2018.
  2. ↑ Pessi Rautio: Suuren huolen kuvanveistoa. Nina Ternon näyttely kertaa tuttua kuva-aiheistoa omaleimaisesti HS Muistot. 30.6.2001. Viitattu 9.4.2023.
  3. ↑ a b c Ilvas, Juha: Kansallistaidetta. Suomalaista taidetta Kansallis-Osake-Pankin kokoelmissa, s. 260-261. (Nina Terno) Helsinki: Kansallis-Osake-Pankki, 1989. ISBN 951-889-000-5
  4. ↑ a b Nina Terno, Suomen kuvataiteilijat, matrikkeli. Viitattu 9.4.2023.
  5. ↑ a b Karuselli. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin taidemuseo. Viitattu 9.4.2023.
  6. ↑ Raivola / Totti kissan muistomerkki, Willinmiehen jäljillä 28.8.2017
  7. ↑ Totti on saanut patsaansa! Helsingin Sanomat 19.6.1992. Viitattu 9.4.2023.

Aiheesta muualla