Kiertäjähermo

Tämän päivän artikkelissa haluamme puhua Kiertäjähermo:stä, aiheesta, joka on viime aikoina herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Kiertäjähermo on ongelma, joka on vaikuttanut kaiken ikäisiin, sukupuolisiin ja sosioekonomisiin ihmisiin ja synnyttänyt erilaisia ​​mielipiteitä ja keskusteluja sen tärkeydestä ja seurauksista. Tässä artikkelissa analysoimme Kiertäjähermo:n tärkeimpiä näkökohtia sen alkuperästä nykyiseen tilanteeseen. Tavoitteena on tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä aiheesta, joka on kiinnittänyt niin monien ihmisten huomion ympäri maailmaa.

Piirros kiertäjähermosta.

Kiertäjähermo eli vagushermo (lat. nervus vagus) on kaulassa lähelle pintaa tuleva kymmenes aivohermo[1] ja tärkein parasympaattinen hermo.

Kiertäjähermolla on useita tehtäviä:

  • immunologinen: vagushermo säätelee elimistön immuunipuolustuksessa tarvittavan PCTR1:n tuotantoa[2]
  • parasympaattinen: Hidastaa sydämen toimintaa ja hengitystä sekä lisää mahahapon eritystä
  • luustolihasten ohjaaminen muun muassa suussa, esimerkiksi puheen tuottamiseksi
  • tuntoaistimusten välittäminen muun muassa korvalehdestä ja korvakäytävästä
  • vagushermon haara, palaava kurkunpäähermo, hermottaa suurinta osaa kurkunpään lihaksista.

Joidenkin lääkkeiden, kuten atropiinin, vaikutus välittyy osittain kiertäjähermon kautta.

Kuristuksessa kiertäjähermon puristuminen lisää kuristuksen tehoa. Se onkin yksi kamppailulajien atemi-hermopisteistä, joihin hyökkäämällä pyritään torjumaan tai kukistamaan vastustaja. Monissa tavallisissa henkitorvi- ja verisuonikuristuksissa kiertäjähermo puristuu automaattisesti, sillä se on lähellä pintaa kaulassa, lähellä suuria verisuonia. Kiertäjähermon puristus häiritsee sydämen toimintaa ja hengitystä, mikä yhdessä hengitysteiden tai verisuonten tukkeutumisen kanssa aiheuttaa tajuttomuuden.

Vagusstimulaatio

Kiertäjähermoa saatetaan lääketieteessä käsitellä sykkeen laskemiseksi tai sydämen rytmin korjaamiseksi. Keinoja on useita. Tunnetumpana Valsalvan menetelmä tai pelkkä toispuolinen hierominen. EKG:tä voidaan tällöin käyttää kyseisen terapian samanaikaiseen seurantaan.[3]

Lähteet

  • Kunnamo, Ilkka (päätoim.): Yleislääkärin käsikirja. (3., uudistettu painos) Helsinki: Duodecim, 1995. ISBN 951-8917-64-7

Viitteet

  1. ↑ Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 181. (5.–7. painos) WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8
  2. ↑ The very important molecule that is helping your body fight bacteria. https://www.weforum.org/agenda/2017/01/heres-how-your-brain-helps-your-body-fight-bacteria
  3. ↑ Kunnamo 1995, s. 76.

Aiheesta muualla