Nykyään Parasympaattinen hermosto on aihe, joka kattaa monenlaisia kiinnostuksen kohteita ja huolenaiheita ihmisille ympäri maailmaa. Poliittisista kysymyksistä teknologiseen kehitykseen Parasympaattinen hermosto on aihe, josta on tullut olennainen osa modernia yhteiskuntaa. Sosiaalisen ja kulttuurisen dynamiikan nopean muutoksen myötä Parasympaattinen hermosto on noussut entistä tärkeämmäksi jokapäiväisessä keskustelussa sekä päätöksenteossa henkilökohtaisella ja kollektiivisella tasolla. Tästä syystä on tärkeää tutkia Parasympaattinen hermosto:n eri puolia ja ulottuvuuksia sekä ymmärtää sen vaikutus elämäämme ja ympäröivään maailmaan. Tässä artikkelissa tutkimme joitain Parasympaattinen hermosto:n monista ulottuvuuksista ja pohdimme sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Parasympaattinen hermosto eli parasympatikus on autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston toinen pääosa. Parasympaattinen hermosto säätelee rauhasten, verenkiertoelinten, ruoansulatuselimistön ja kuonanpoistoelinten toimintoja esimerkiksi lisäämällä tai vähentämällä kyseisten elinten verenkiertoa. Parasympaattinen hermosto toimii aktiivisimmin levossa esimerkiksi unessa tai ruokaa sulateltaessa. Parasympaattisen ärsykkeen vaikutuksesta sydämen syke hidastuu, hengitystiheys pienenee ja ruoansulatuselimistön toiminta vilkastuu. Virtsarakon tyhjentymiseen tarvitaan parasympaattisen hermoston aktivaatiota. Parasympaattinen hermosto supistaa silmän mustuaista. Asetyylikoliini on parasympaattisen hermoston tärkein välittäjäaine[1]. Parasympatomimeetit (tai kolinergit) vaikuttavat parasymptaattiseen hermostoon asetyylikoliinin tavoin ja parasympatolyytit (oikeammin antikolinergit) estävät asetyylikoliinin toimintaa.
Autonomisen hermoston toinen osa on sympaattinen hermosto. Parasympaattiset hermosyyt kulkevat aivo- tai ristihermoissa ja niiden hermosolmut ovat kohde-elimien lähiympäristössä. Yleensä sympaattinen ja parasympaattinen hermosto toimivat hyvässä yhteistyössä. Stressitilanteessa tasapainotila saattaa järkkyä, jolloin voi syntyä toiminnallisia oireita niihin elimiin, joihin autonomisella hermostolla on vaikutusta. Huolestuneisuus ja pelko lisäävät stressiä ja siten taas sympaattisen hermoston vilkastumista. Näin rentoutuminen, nukkuminen ja elpyminen hankaloituvat. Stressi vähentää myös ihmisen puolustuskykyä tulehduksia vastaan.