Kirkkoherra

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Kirkkoherra (lyhenne khra^[1]) on seurakunnan johtajana toimivan papin virkanimike sekä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa että Suomen ortodoksisessa kirkossa.

Nimitys on peräisin ruotsin kielen sanasta kirkiohärra eli kyrkoherre, joka myöhemmin on muutettu muotoon kyrkoherde.^[2] Latinan pastor-sanaan viittaava kyrkoherde, "paimen", ei siis ole kirkkoherra-sanan pohjana, kuten usein virheellisesti väitetään.

Kirkoherra oli seurakunnan johtaja, sielunpaimen ja keskeinen vaikuttaja myös paikkakunnan maallisissa asioissa. Kirkkoherran nauttima ja pääosin luontaistuotteina maksettu palkka oli varsin huomattava. Kirkkoherralla oli myös pappilansa, jonka pellot antoivat satoa virkatalon haltijalle. Regaaliseurakunnissa valta kirkkoherran nimittämisessä oli hallitsijalla.^[3]

Klas Johan Molanderin (1724–1799) elämäntyö näyttää, miten kirkkoherra tuon ajan Suomessa oli lähinnä nykyiseen kunnanjohtajaan verrattava kunnan keskeinen virkamies.

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kirkkoherra valitaan joko suorassa kansanvaalissa, jossa äänioikeutettuja ovat seurakunnan täysi-ikäiset, konfirmoidut jäsenet tai välillisesti, jolloin vaalin suorittavat vaaleilla valitut luottamushenkilöt. Itsenäisissä seurakunnissa kirkkovaltuuston jäsenet ja seurakuntayhtymissä seurakuntaneuvoston jäsenet. Kirkkoherran viran kelpoisuusehtona on suoritettu pastoraalitutkinto sekä seurakuntatyön johtamisen perustutkinto (Kirjo I). Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherralta, eli tuomiorovastilta, vaaditaan myös suoritettu ylempi pastoraalitutkinto ja käytännössä myös suoritettu seurakunnan johtamisen jatkotutkinto (Kirjo IIA). Jälkimmäisen myös kaikki muut kirkkoherrat ovat velvoitettuja suorittamaan valituksi tulemisensa jälkeen elleivät ole sitä jo aikaisemmin suorittaneet.

Kirkkoherranvaali eli papinvaali on viranhaltijavaalina pitkä prosessi, jossa hakuajan päättymisestä vaalipäivään menee yleensä noin kuusi kuukautta. Joskus vaali on kestänyt lähes kaksi vuotta, jos oikaisuvaatimuksia on tehty sekä hakijoiden kelpoisuutta että seuraavassa vaiheessa heidän asettamistaan varsinaisille tai ylimääräisille vaalisijoille koskeviin päätöksiin. Valitusprosessi voi edetä aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka. Viime aikoina valitukset ovat jonkin verran yleistyneet. Pääsyynä on se, että kirkkoherranvaali poikkeaa merkittävästi perinteisestä suorasta kansanvaalista, jossa kaikki ehdokkaat lähtevät vaaliin samoin valituksi tulemisen edellytyksin. Tuomiokapitulin kanta ratkaisee hyvin pitkälle sen, ketkä ehdokkaista saavat todellisen mahdollisuuden tulla kansanvaalissa valituksi, jos päteviä ehdokkaita kirkkoherran virkaan on enemmän kuin kolme.

Kirkkoherran vaalitapa muutettiin vuonna 2014 siten, että kirkkoherra valitaan edelleen ensijaisesti välittömällä vaalilla, mutta on myös mahdollista, että kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto valitsee kirkkoherran. Päätöksen tästä tekee tuomiokapituli kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston pyynnöstä. Aiemmin vaalissa mahdollisia ylimääräisiä ehdokkaita ei enää ole.^[4]

Pitkään palvelleille kirkkoherroille voidaan myöntää rovastin arvonimi. Sitä ei tule sekoittaa lääninrovastin tehtävään, jonka rovastikunnan papit ja lehtorit valitsevat rovastikunnan kirkkoherroista kuudeksi vuodeksi.

Piispa voi myöntää rovastin arvonimen kirkollisessa työssä erityisesti ansioituneelle papille siten, että kirkolliskokouksen toimikautta vastaavan neljän vuoden aikana myönnetään suunnilleen yksi arvonimi kutakin alkavaa kolmeakymmentä hiippakunnan pappia kohden.

Perinteisesti teologian tohtorille ei ole myönnetty rovastin arvonimeä. Arvonimen saajan tulee yleensä olla 50 vuotta täyttänyt. Rovastin arvonimi voidaan myöntää lääninrovastille tai kenttärovastille hänen jäädessään pois kyseisestä tehtävästä.^[5]

Kirkkoherran virkanimike venäjäksi on настоятель (nastojatel) ja kreikaksi ἐφημέριος (ephēmérios), joissa kielissä nimi tarkoittaa edessä seisovaa korostaen kirkkoherran vastuuta ja asemaa.

Kirkkoherraksi voidaan valita Suomen ortodoksisen kirkon pappi, joka on suorittanut (ennen vuotta 1988) Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa pappiskandidaatin tutkinnon tai suorittanut yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon ortodoksisen teologian koulutusohjelmassa ja on saanut vihkimyksen pappeuteen. Hiippakunnan piispa asettaa kirkkoherran virkaa hakeneet vaalisijoille 1, 2, ja 3. Vaalisijojen ulkopuoleltakin voidaan kirkkoherra valita tiettyjen sääntöjen ja huomattavan äänimäärän perusteella. Kirkkoherranvaali on ns. kansanvaali, eli seurakuntalaiset valitsevat kirkkoherran suljetulla lippuäänestyksellä vaalisijoilta.

• Kirkkoherrakunta