Kirsti Hakkarainen

Tässä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Kirsti Hakkarainen ja tutkia kaikkia tähän aiheeseen liittyviä asiaankuuluvia näkökohtia. Kirsti Hakkarainen on tänä päivänä erittäin tärkeä aihe ja sen vaikutus voi tuntua jokapäiväisessä elämässämme. Tämän artikkelin avulla yritämme valaista eri näkökulmia, jotka liittyvät Kirsti Hakkarainen:een, tavoitteenamme tarjota lukijoillemme täydellisempi ja yksityiskohtaisempi käsitys tästä aiheesta. Sukellamme Kirsti Hakkarainen:n kattavaan analyysiin sen alkuperästä sen tuleviin vaikutuksiin kannustaaksemme tietoon perustuvaa ja rikastuttavaa keskustelua.

Kirsti Hakkarainen (13. toukokuuta 1927 Kivennapa – 21. joulukuuta 2008)[1] oli suomalainen käsikirjoittaja ja kirjailija.[2] Hän on kirjoittanut kuunnelmia, joiden perustana on arjen realismi. Sitä sävyttävät huumori ja eläytyvä ihmiskuvaus.[3]

Hakkaraisen vanhemmat olivat vääpeli Juho Hakkarainen ja Helena (o.s. Mikkolainen). Hakkarainen kävi keskikoulun, oli maa- ja tehdastyöläisenä, apteekkiharjoittelijana, torimyyjänä, lastenhoitajana, ja tarjoilijana. MRA-liikkeen kiertävä näyttelijä hän oli 1947–1948, simultaanitulkki ja maallikkosaarnaaja 1949–1957. Hakkarainen työskenteli virkailijana Tampereen kaupungin matkailutoimistossa 1958–1966.[2]

Kirsti Hakkaraisen tuhkat on siroteltu Vuokseen Imatralla hänen toivomuksensa mukaisesti. lähde?

Kuunnelmat

  • Piirakat, 1963.
  • Onneksi on rahaa, 1966.
  • Tyttö joka päihitti neljä miestä, 1975.
  • Carolinan päiväkirja 1-4, 1978.
  • Kalkutta, minun Kalkuttani, 1982.

Romaani

  • Bumerangi. Romaani. Lehtimiehet, 1969.

Lähteet

  1. ↑ Tampereen seurakuntayhtymä, Hakkarainen Kirsti, tuhkattu, mutta ei haudattu Tampereella, viitattu 9.5.2022
  2. ↑ a b Suomen Kirjailijat 1945–1980, Hakkarainen Kirsti, sivu 109, toimittajat Maija Hirvonen, Hannu Launonen, Anna Nybondas, Inger Bäcksbacka, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 402, Helsinki 1985
  3. ↑ Facta2001, WSOY 1982, 5. osa, palsta 430