Tässä artikkelissa tutkimme Kitahai:n kiehtovaa maailmaa ja sen vaikutuksia yhteiskuntaamme. Kitahai:llä on ollut keskeinen rooli elämämme eri osa-alueilla aina sen alkuperästä ajan myötä tapahtuvaan kehitykseen. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Kitahai:n vaikutusta kulttuuriin, talouteen ja teknologiaan ja korostamme sen merkitystä nykyään. Lisäksi perehdymme Kitahai:n eri näkökulmiin ja mielipiteisiin tarjoamalla kattavan kuvan tästä aiheesta. Käsittelemme kriittisesti ja pohdiskelevasti Kitahai:een liittyviä olennaisimpia ja kiistanalaisimpia näkökohtia ja tarjoamme lukijalle täydellisen ja rikastuttavan analyysin.
Kitahait Kitahai |
|
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
Alaluokka: | Leveäsuiset Elasmobranchii |
Lahko: | Sillihaikalat Lamniformes |
Heimo: |
Kitahait Megachasmidae Taylor, Compagno & Struhsaker, 1983 |
Suku: |
Megachasma Taylor, Compagno & Struhsaker, 1983 |
Laji: | pelagios |
Kaksiosainen nimi | |
Megachasma pelagios |
|
![]() Kitahain levinneisyys |
|
Katso myös | |
Kitahai (Megachasma pelagios) kuuluu harvinaisimpiin ja vähiten tunnettuihin hailajeihin. Ensimmäinen varmennettu havainto kitahaista tehtiin vasta vuonna 1976 ja se kuvattiin tieteellisesti 1983. Laji poikkeaa niin paljon useimmista muista hailajeista, että se sijoitetaan omaan heimoonsa Megachasmidae, kitahait. Kitahai lienee kaikkein varhaisimpia hailajeista ja fossiililöytöjen perusteella sitä on todettu esiintyneen jo 20 miljoonaa vuotta sitten.
Kitahai ruokailee siivilöimällä vedestä ravintoa, lähinnä planktonia ja meduusoja. Lajin ilmeisin ulkoinen tuntomerkki on sen laaja leveä suu ja tylppä pyöreä nokka. Pääosa on pitkä, noin muun ruumiin pituinen. Päältä laji on ruskean musta, alta vaalea. Pituus noin 4–5,5 m, paino jopa 1 000 kg.
Kitahaita on 30 vuoden aikana tavattu eri valtamerillä napavyöhykkeitä lukuun ottamatta. Vuoteen 2008 mennessä lajista oli tehty 40 havaintoa.[2]