Nykyään Klorogeenihappo on toistuva teema, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Syntymisestään lähtien se on herättänyt keskustelua ja kiistaa, ja se on asettanut itsensä keskeiseksi kohtaksi julkisella asialistalla. Kun kiinnostus Klorogeenihappo:tä kohtaan kasvaa, tarve ymmärtää sen monia puolia ja seurauksia kasvaa. Tässä artikkelissa tutkimme Klorogeenihappo:n eri ulottuvuuksia, analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja tarjoamme täydellisen yleiskatsauksen sen merkityksestä nykyään.
Klorogeenihappo | |
---|---|
![]() |
|
Tunnisteet | |
IUPAC-nimi | (1S,3R,4R,5R)-3-{oksi}-1,4,5-trihydroksisykloheksaanikarboksyylihappo |
CAS-numero | 327-97-9 |
PubChem CID | 1794427 |
SMILES | O=C(O)2(O)C(O)(O)(OC(=O)\C=C\c1ccc(O)c(O)c1)C2 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | C16H18O9 |
Moolimassa | 354,31 g mol−1 |
Sulamispiste | 207–209 °C, 480–482 K |
Tiheys | 1,28 g/cm3 |
Klorogeenihappo on fenolinen karboksyylihappo. Se on vesiliukoinen yhdiste.
Klorogeenihappo syntyy, kun kahvihappo ja kiinihappo muodostavat esterin. Klorogeenihapolla on antioksidanttisia vaikutuksia, koska kahvihappo toimii antioksidanttina.
Kahvi sisältää paljon klorogeenihappoa. Raakakahvissa on 6–10 % klorogeenihappoa. Kun kahvi paahdetaan, klorogeenihappo hajoaa, ja kiinihappo näin ollen lisääntyy. Paahdon aikana klorogeenihappo sekä kiinihappo muodostavat laktoneja, eli syklisiä estereitä. Tämän takia klorogeenihappo ei ole vaikuttavana tekijänä paahdossa tapahtuvassa kahvin happamuusasteen nousussa. Paahdon aikana klorogeenihappopitoisuus pienenee melko paljon.
Suurin osa ihmisistä saa tarvittavan fenolimäärän kahvista sen suuren klorogeenihappopitoisuuden vuoksi. Kupillisessa tummapaahtoista kahvia on noin 20 milligrammaa klorogeenihappoa. Vaaleapaahtoisessa kahvissa klorogeenihappoa on noin 675 milligrammaa. Monissa kasveissa esiintyy klorogeenihappoa kuten esimerkiksi mustikassa.
Klorogeenihapot hajoavat elimistössä kahvihapoksi, ferulahapoksi ja isoferulahapoksi.
Vuonna 2017 julkaistussa tieteellisten tutkimusten systemaattisessa yhteenvedossa todettiin, että kolorogeenihapolla saattaa olla keskeinen rooli verensokerin ja elimistön rasva-aineenvaihdunnan säätelyssä sekä näihin liittyvissä sairauksissa kuten diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, syöpä ja rasvamaksa.[1]