Tämä artikkeli käsittelee Kobuk Valleyn kansallispuisto-aihetta, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Kobuk Valleyn kansallispuisto on herättänyt kiinnostuksen asiantuntijoissa ja harrastajissa, jotka haluavat ymmärtää sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Kautta historian Kobuk Valleyn kansallispuisto:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli eri yhteyksissä, ja sen vaikutus on edelleen ajankohtainen. Alkuperäistään evoluutioonsa Kobuk Valleyn kansallispuisto on ollut ennen ja jälkeen jokapäiväisen elämän eri osa-alueiden kehityksessä. Tämä artikkeli tutkii erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, joiden avulla lukija voi sukeltaa Kobuk Valleyn kansallispuisto:n kiehtovaan maailmaan.
Sijainti | |
---|---|
Lähin kaupunki |
Fairbanks, Alaska |
Pinta-ala |
6 757 km² |
Nimi alkuperäiskielellä |
Kobuk Valley National Park |
---|---|
Tyyppi |
Yhdysvaltain kansallispuisto, kansallispuisto |
Perustettu |
2. joulukuuta 1980 |
Kävijämäärä |
15 500 (2016[1]) |
Hallinto |
Kobuk Valleyn kansallispuisto (engl. Kobuk Valley National Park) on kansallispuisto napapiirin pohjoispuolella Alaskan luoteisosassa Yhdysvalloissa. 2. joulukuuta 1980 perustettu puisto on pinta-alaltaan 6 757 neliökilometrin laajuinen, ja sitä hallinnoi National Park Service. Gates of the Arcticin kansallispuisto sijaitsee noin 50 kilometrin päässä puistosta. Kobuk Valley on Yhdysvaltain vähiten vierailtu kansallispuisto.[2]
Kobuk Valley on tunnettu karibuistaan. Lähes 400 000 karibua muuttaa vuosittain puiston läpi matkallaan lämpimämmille seuduille. Talvella ne oleskelevat puiston eteläpuolen Waring-vuorten liepeillä, ja kesäisin ne asustavat puiston pohjoisilla Baird-vuorilla. Matkallaan kansallispuiston laidalta toiselle ne joutuvat ylittämään Kobuk-joen. Puisto tunnetaan myös hiekkadyyneistään, joita kutsutaan nimellä Great Kobuk Sand Dunes (suom. Suuret Kobukin hiekkadyynit). Ne ovat peräisin viime jääkaudelta, jolloin jäätiköt kuljettivat hiekkaa mukanaan alueelle.[2] Alaskan dyynien sisustojen on pitkään tiedetty olleen kosteita, mutta Kobuk-joella 2003–2008 työskennellyt tutkijaryhmä yllättyi, kun löysi syksyllä dyynien sisustasta vettä eikä routaa[3]. Kesällä dyynien pinnan lämpötila voi olla jopa noin 30 °C.