Kokkolan oopperayhdistys

Nykymaailmassa Kokkolan oopperayhdistys on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Olipa kyse tieteen, tekniikan, taiteen, politiikan tai arkielämän alalla, Kokkolan oopperayhdistys on aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutus on tuntunut merkittävästi elämässämme, ja se on synnyttänyt keskusteluja, kiistoja ja löytöjä, jotka ovat muuttaneet käsitystämme ja ymmärrystämme Kokkolan oopperayhdistys:stä. Tässä artikkelissa tutkimme tätä ilmiötä perusteellisesti analysoimalla sen eri puolia, sen historiaa, sen nykyistä vaikutusta ja sen tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Kokkolan Oopperayhdistys oli 2004 perustettu yhdistys, joka tuotti Kokkolan Oopperakesä -festivaalia, joka oli Finland Festivalsin jäsen.[1] Sen perustajina olivat Anu Komsi, Sakari Oramo, Annika Mylläri-McLoud ja Robert McLoud. Oopperayhdistys sai vuonna 2008 taiteen valtionpalkinnon perusteena Kokkolan oopperan nopea nousu suomalaisen oopperataiteen huipulle. Yhdistyksen suunnitelmat tähtäsivät pitkälle tulevaisuuteen.[2]

Kokkolan oopperan taiteellisena johtajana toimi sen lopettamiseen saakka Anu Komsi, kapellimestarina Sakari Oramo ja toiminnanjohtajana Annika Mylläri. Aikaisempia tuotantoja olivat Mozartin Figaron Häät (2006 ja 2007), Johann Strauss nuoremman Lepakko (2007-2008), italialainen Offerere (2008), Alban Bergin Lulu (2009), Sebastian Fagerlundin Döbeln 1809 (2009, kantaesitys, tilausteos, levytys ilmestynyt 2010), lastenooppera Hästarna Kommer (2009), Bizet'n Carmen (2010) ja Mozartin Taikahuilu (2011).[1]

Vuonna 2013 ei aikataulullisista syistä ollut kesäfestivaalia, ja siksi yhdistys järjesti festivaaliviikon marraskuussa 2013. Viikon pääteos oli Benjamin Brittenin Pieni nokipoika.[3]

Kokkolan oopperayhdistyksen toiminta loppui vuonna 2018.[4][5][6]

Lähteet