Tässä artikkelissa käsittelemme ongelmaa Kovelo:stä, joka on äärimmäisen tärkeä nykyisessä tilanteessa. Kovelo voi viitata monenlaisiin aiheisiin, koulutuksen merkityksestä nyky-yhteiskunnassa aina historian merkityksellisen hahmon elämään ja työhön. Olipa luonteeltaan mikä tahansa, Kovelo on aihe, joka herättää monien ihmisten kiinnostuksen, sillä sillä on merkittävä vaikutus elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme Kovelo:n eri puolia analysoimalla sen merkitystä ja roolia eri yhteyksissä. Lisäksi tarkastelemme asiaa koskevia erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä tavoitteenamme rikastuttaa tietämystämme tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Kovelo | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Paikkakunta | Somero (Somerniemi) |
Koordinaatit | |
Järvinumero | 23.073.1.012 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 121 m |
Rantaviiva | 4,7 km |
Pinta-ala | 0,235 km² |
Suurin syvyys | 6 m |
Valuma-alue | 1,95 km² |
|
Kovelo on järvi Somerniemellä Somerolla. Se sijaitsee vedenjakajalla Karjaanjoen vesistöön kuuluvien Heinjärven ja Arimaa-järven välillä, Somerniemen Härjänojan kylässä, karun ja korkean Tammelan ylängön reunamilla.[1]
Järven pinnankorkeus on 121,0 m[1], mikä on Someron järvistä korkein Palikaisten kylässä sijaitsevan Isolammin (129,7 m) jälkeen. Pinta-ala on 23,5 hehtaaria ja valuma-alue 195 hehtaaria. Järvi jakautuu kahteen kapean salmen yhdistämään altaaseen, joista luoteisemman suurin syvyys on noin 4 metriä ja kaakkoisemman noin 6 metriä. Järven vesi on humuspitoista, ruskeaa ja melko hapanta, mutta happamoitumista vastaan puskurikykyistä.[2] Happitilanne järvessä on ajoittain huono, mikä vaatii hoitotoimenpiteitä.[3]
Järvi kuuluu Karjaanjoen vesistöön ja laskee Vehka-Patamo-järveen, josta vedet edelleen virtaavat Myllyjärveen ja tästä Arimaajärveen. Järvellä on kuitenkin Heinlammen kautta Heinjärveen myös toinen lasku-uoma, jossa virtaa vesi vain runsaimpien sateiden aikaan.[4] Näin järvi muodostaa ajoittaisen bifurkaation.
Kovelon Heinjärven puoleisessa lasku-uomassa on aiemmin ollut Tanjaksen myllyksi nimitetty jalkamylly, ja Manu Kärjen kokoaman muistitiedon mukaan lasku-uoma Vehka-Patamoon olisi Forssa-yhtiön aikoinaan kaivama, jolloin järven laskusuunta olisi muuttunut.[5] Vuonna 1822 valmistuneessa isonjaon kartassa nähdään uomista kuitenkin vain Vehka-Patamoon laskeva, mutta ei Heinlammiin johtavaa.[6][7]