Tässä artikkelissa puhumme Kristiinankaupunki-Tiukan seurakunta:stä, erittäin tärkeästä aiheesta, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion. Kristiinankaupunki-Tiukan seurakunta on viime aikoina herättänyt paljon keskustelua ja kiistaa, ja se on herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin tavallisten ihmisten keskuudessa. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Kristiinankaupunki-Tiukan seurakunta:een, analysoimalla sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan, sen kehitystä ajan mittaan ja mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Lisäksi käsittelemme erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä koskien Kristiinankaupunki-Tiukan seurakunta:tä tavoitteenaan tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä mielenkiintoisesta aiheesta. Lue lisää saadaksesi lisätietoja Kristiinankaupunki-Tiukan seurakunta:stä ja kaikesta sen tarjonnasta!
Kristiinankaupunki-Tiukan seurakunta | |
---|---|
Kirkkokunta | Suomen evankelis-luterilainen kirkko |
Perustettu | 1897 |
Erotettiin | Lapväärtin seurakunnasta |
Lakkautettu | 1978 |
Liitetty | jaettu suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan |
Pääkirkko | Kristiinankaupungin kirkko |
Kristiinankaupunki-Tiukan seurakuntaa oli vuosina toiminut 1897–1978[1] toiminut evankelis-luterilainen seurakunta Kristiinankaupungissa. Seurakunta oli yhdistetty kaupunki- ja maaseurakunta.[2]
Seurakunta perustettiin alun perin Lapväärtin alaiseksi kappeliseurakunnaksi, josta tuli itsenäinen kirkkoherrakunta 1897. Kaupunki- ja maaseurakunnilla oli omat kirkonkirjansa, mutta maaseurakunnalla ei ollut omaa kirkkoa eikä pappia. Vuodesta 1920 lähtien seurakuntaa käsiteltiin yhtenä Kristiinankaupunki-Tiukan seurakuntana.[3] Tiukan, Siipyyn ja Lapväärtin kunnat liitettiin Kristiinankaupunkiin vuonna 1973, jolloin alueelle perustettiin seurakuntayhtymä.
Seurakunta oli yksikielisesti ruotsinkielinen ja suomenkielistä toimintaa ylläpiti Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Vuonna 1978 Kristiinankaupunki-Tiukka jaettiin suomalaiseen ja ruotsalaiseen seurakuntaan. Samalla Siipyyn ja Lapväärtin seurakuntien suomenkielisille tuli mahdollisuus liittyä suomalaisen seurakunnan jäseniksi.[1]