Aihe Kristofer II on aihe, josta on keskusteltu ja analysoitu lukuisia kertoja historian aikana. Muinaisista ajoista nykyaikaan Kristofer II on ollut keskustelun, tutkimuksen ja pohdinnan kohteena. Sen vaikutus ulottuu eri elämänalueille politiikasta kulttuuriin, talouteen ja yhteiskuntaan yleensä. Ajan myötä Kristofer II on saanut erilaisia merkityksiä ja sitä on tulkittu eri tavoin, mikä on osaltaan lisännyt sen merkitystä ja merkitystä nykymaailmassa. Tässä artikkelissa tutkimme Kristofer II:een liittyviä eri näkökohtia ja yritämme valaista sen vaikutusta ja merkitystä päivittäisessä todellisuudessamme.
Kristofer II (1276–1332) oli Tanskan kuningas vuosina 1320–1326 ja uudelleen 1329–1332. [1]
Hän oli Eerik Klippingin ja Agnes von Brandenburgin (1257–1304) poika.[1] Hänellä oli kuusi sisarusta, joista vanhin veli Eerik VI Menved oli Tanskan kuningas ennen häntä. Hänen nuorempi sisarensa Märta Eerikintytär oli Ruotsin kuningatar.
Hän avioitui vuonna 1300, 1306 tai 1307 prinsessa Eufemia Pommerilaisen (1285–1330) kanssa, joka oli Pommerin herttua Bogislav IV:n ja Margareta von Rügenin tytär.
Heille syntyivät lapset:
Kristoferin hallintokaudella suurin osa Tanskasta joutui suurten velkojen panttina saksalaisten ruhtinaiden käsiin.[1]
Kristofer joutui pakenemaan Tanskasta vuonna 1326, jolloin kuninkaaksi valittiin alaikäinen Valdemar III. Valdemar kuitenkin luopui kruunusta jo vuonna 1329, ja Kristoferin onnistui palata valtaistuimelle, mutta sen jälkeen hän hallitsi vain nimellisesti. Kristoferin kuoleman jälkeen Tanskalla ei ollut kuningasta kahdeksaan vuoteen, kunnes kuninkaaksi nousi Kristoferin nuorin poika Valdemar IV Atterdag.[1]
Edeltäjä: Eerik VI Menved Valdemar III |
Tanskan kuningas 1320–1326 1329–1332 |
Seuraaja: Valdemar III interregnum |