Kypäränpeite

Nykyään Kypäränpeite on erittäin tärkeä aihe yhteiskunnassa. Syntymisestään lähtien se on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Kypäränpeite:stä on tullut aihe, joka ei jää huomaamatta joko populaarikulttuurin vaikutuksen, tieteenalan tai arkielämän merkityksen vuoksi. Vuosien mittaan se on synnyttänyt keskusteluja, tutkimusta ja edistysaskeleita, jotka ovat muuttaneet tapaamme ymmärtää ympäröivää maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökohtia, jotka liittyvät Kypäränpeite:een, sen kehitykseen ajan mittaan, sen merkitykseen tänään ja sen mahdolliseen vaikutukseen tulevaisuudessa.

Kypäränpeite purppuraa ja kultaa.
Pahlen-suvun kantavaakuna ritarin suojaviitalla.
Boortmeerbeekin vaakunassa kypäränpeitteen väreinä ovat musta ja kulta, jotka ovat myös vaakunan päävärit.
Vaakunan osat
(oikea)
(vasen)

Esimerkkivaakuna

Kypäränpeite on vaakunakokonaisuudessa kypärän laelta kilven molemmin puolin laskeutuva vaate. Tyypillisesti peitteen tinktuureina ovat vaakunan päävärit niin, että ulkopuoli on väriä ja sisäpuoli metallia.[1] Kypäränpeite on tiettävästi lähtöisin kypärän lakea ja niskaa suojanneesta vaatekappaleesta, jota on käytetty suojana auringolta. Varhaisissa vaakunoissa se oli pieni, mutta on myöhemmin suurentunut ja muotoutunut vallitsevien tyylisuuntausten mukaisesti. Kypäränpeitettä ei yleensä voi käyttää vaakunassa ilman kypärää eikä kypärää ilman peitettä, mutta tavat vaihtelevat maasta toiseen.[2]

Kypäränpeite on aina kuviteltava kankaiseksi, joten se ei ole korvattavissa esimerkiksi lehvästöllä. Sen sijaan joissakin tapauksissa on mahdollista, että kypäränkoriste ikään kuin valuu liepeiltään kilven molemmin puolin ja muuttuu siten kypäränpeitteeksi. Väreihin ei ole olemassa sitovia sääntöjä, mutta kaksivärisyys on vakiintunut käytäntö. Englannissa ja osin myös Euroopan mantereella kypäränpeitteet olivat 1500-luvulta lähtien pitkään kaikki punahopeisia, mutta sittemmin tavaksi on vakiintunut, että peite toistaa vaakunan päävärit. On myös mahdollista, että peitteessä toistuu kilven jako niin, että puolet ovat keskenään eri väriä. Tätä ei kuitenkaan suositella, sillä kypäränpeitteellä ei ole vaakunassa varsinaista informaatiotehtävää.[2]

Lähteet

  1. ↑ Kara, Kimmo: Vaakunaselitys, s. 108. Helsinki: Suomen Heraldinen Seura, 2010. ISBN 978-951-98088-2-6
  2. ↑ a b Kara, Kimmo (toim.): Heraldiikan opas, s. 41. Suomen Heraldinen Seura, 1997. ISBN 951-98088-0-9

Aiheesta muualla