Vaakuna

Vaakuna on vaakunaselityksen määrittämä, kilvelle sijoitettu heraldinen tunnus.

Katso myös: Vaakunan osat

Täydellisen sukuvaakunan osia ovat kilpi, kypärä tai kirkkoaiheinen päähine, kypäränpeite, lakipunos ja kypäränkoriste. Lisäksi vaakunassa voi olla kaulakoru ja arvokruunu, postamentti ja kilvenkannattajat, kunniamerkki, tunnuslause ja sotahuuto. sekä kuninkaan vaakunan osat kruunausviitta.^selvennä

Vaakuna voi olla:

• Sukuvaakuna, joko aatelisvaakuna tai porvarisvaakuna (sukuvaakunat).

• Yhteisövaakuna, kuten valtionvaakuna (esimerkiksi Suomen vaakuna), läänin vaakuna (Oulun läänin vaakuna), maakuntavaakuna, hiippakuntavaakuna, kunnan vaakuna (Porin vaakuna, Kihniön vaakuna), kiltavaakuna, yhdistysvaakuna (sukuseuravaakuna).

• Ammattivaakuna, esim. piispan vaakuna, kirkollinen vaakuna sekä presidentin vaakuna.

• Henkilövaakuna, (porvarisvaakuna) jonka kuka tahansa voi ottaa käyttöön, sekä kuninkaan aateloiman henkilön periytyvä aatelisvaakuna.

Vaakunoiden käyttöön ja asetteluun liittyy erilaisia sääntöjä. Vaakunat tulee esimerkiksi liittää ajoneuvoihin aina niin, että ne ovat menosuuntaan. Esimerkiksi Suomen vaakunan tulee olla ajoneuvojen oikeassa kyljessä niin, että leijona katsoo oikealle, jotta ei synny vaikutelmaa, että leijona peruuttaa, kun ajoneuvo liikkuu eteenpäin.^[1]

• Suomen kunnanvaakunat
• Suomen kirkolliset vaakunat
• Ruotsin kuntavaakunat
• Luettelo itsenäisten valtioiden vaakunoista

• B. Harald Hellström: Kort handledning i heraldik. Helsingfors 1941

• Gunnar Clément : Ukko-Pekan ja sotamarsalkka Mannerheimin vaakunat. Aatelismerkkien synty ja kehitys vuosisatojen kuluessa, Hakkapeliitan joulu, 01.12.1934, s. 34, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot