Labradoriitti

Nykymaailmassa Labradoriitti on olennainen aihe, joka vaikuttaa kaiken ikäisiin, sukupuolisiin ja taustoihin kuuluviin ihmisiin. Tämän kysymyksen ratkaisemisen merkitys on sen vaikutuksessa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin fyysisestä ja henkisestä terveydestä sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Kautta historian Labradoriitti on ollut laajan tutkimuksen ja keskustelun kohteena, mikä on johtanut monenlaisiin näkökulmiin ja lähestymistapoihin sen lähestymiseen. Tässä artikkelissa tutkimme Labradoriitti:n eri puolia sen alkuperästä sen nykyisiin vaikutuksiin, jotta voimme tarjota kattavan ja ajantasaisen kuvan tästä aiheesta.

Labradoriittia

Labradoriitti (synonyymi spektroliitti ja plagioklaasi) kuuluu maasälpäryhmään ja on kemialliselta koostumukseltaan natrium–kalsium–alumiinisilikaattia. Labradoriitin Mohsin kovuus on 6–6,5 ja ominaispaino 2,69–2,70. Sen väri vaihtelee tummanharmaasta harmaanmustaan ja värittömään. Kivessä esiintyy labradoriitille ominainen värileikki. Värileikki sisältää sateenkaaren eri sävyt, useimmiten vihreät ja siniset värisävyt. Kivienharrastajille kivi, jossa on koko värikirjo, on halutuin. Värileikki eli labradorisointi johtuu suotautumalamellien aiheuttamista interferenssi-ilmiöistä.

Labradoriitti on hauras, paineelle ja hapoille herkkä kivi. Myös lämmönvaihtelut tekevät kiveen rakoja ja halkeamia. Labradoriitin voi sekoittaa ortoklaasiin, enstatiittiin tai amblygoniittiin.

Historia

Labradoriitti sai nimensä ensimmäisen löytöpaikkansa Labradorin niemimaan mukaan vuonna 1770. Labradoriitti on ollut jo kauan suosittu koriste-esineiden materiaali, mutta se kiinnostaa eniten keräilykohteena.

Esiintyminen

Yksityiskohtia labradoriitin pinnasta

Parhaimman laatuiset labradoriitit löytyvät Suomen Ylämaalta. Ylämaan esiintymä löytyi vuonna 1940, kun Salpalinjan panssariestekiviä louhittiin. Ylämaan spektroliitti on saanut kansainvälistä kuuluisuutta kauniin, monivärisen värileikkinsä ansiosta. Toisaalta Ylämaan spektroliitin kovuus jää vähän jalokiviluokan suositusten alle. Suomesta spektroliittia on löytynyt myös mm. Mäntyharjulta ja Lounais-Suomen rapakivistä.

Labradoriittia esiintyy myös Madagaskarilla, jossa on tavattu voimakkaan sinisen hohdon omaavaa labradoriittikuukiveä. Läpinäkyviä labradoriitteja on löytynyt Meksikosta. Esiintymiä on löytynyt myös mm. Kanadasta, Yhdysvalloista ja Venäjältä.

Kuvia labradoriitista

  • Labradoriittia Ylämaalta, Suomesta
    Labradoriittia Ylämaalta, Suomesta
  • Kiillotettu kappale labradoriittia, 18 × 20 cm
    Kiillotettu kappale labradoriittia, 18 × 20 cm
  • Museokappale labradoriittia
    Museokappale labradoriittia

Lähteet

  • Dud´a, Rudolf & Rejl, Luboš: Jalokivien maailma. WSOY (1998).
  • Schumann, Walter: Jalokivet ja korukivet. Otava (1996).
  • Korhonen, Paavo: Kiviopas. Tampereen museoiden julkaisuja.

Aiheesta muualla