Laila Schou Nilsen

Tässä artikkelissa aiomme syventää Laila Schou Nilsen:n aihetta tutkimalla sen eri puolia ja asiaankuuluvia näkökohtia. Laila Schou Nilsen on laaja ja monipuolinen aihe, joka on herättänyt kiinnostuksen ja huomion monissa ihmisissä ympäri maailmaa. Pyrimme analyysin ja pohdinnan avulla valaisemaan erilaisia ​​Laila Schou Nilsen:een liittyviä näkökulmia ja näkökulmia tavoitteenaan tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys. Samoin keskustelemme Laila Schou Nilsen:n historiallisesta kehityksestä, sen merkityksestä tänään ja mahdollisista seurauksista tulevaisuuteen. Liity mukaan tähän jännittävään Laila Schou Nilsen-tutkimukseen ja löydä kaikki, mitä tällä teemalla on tarjota!

Mitalit
Laila Schou Nilsen
Laila Schou Nilsen
Maa:  Norja
Naisten alppihiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Garmisch-
Partenkirchen 1936		 alppiyhdistetty
Naisten pikaluistelu
Yleisluistelun MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Davos 1937 yleisluistelu
Kultaa Kultaa Oslo 1938 yleisluistelu

Laila Schou Nilsen (18. maaliskuuta 1919 – 30. heinäkuuta 1998) oli norjalainen pikaluistelija, alppihiihtäjä, tennispelaaja ja käsipalloilija.

Schou Nilsen voitti yleisluistelun maailmanmestaruuden vuosina 1937 ja 1938. Lisäksi epävirallisen maailmanmestaruuden 1935. Davosin MM-kisoissa 1937 Schou Nilsen voitti jokaisen matkan ja teki neljä maailmanennätystä (500, 1 000, 3 000 ja 5 000 metrin matkalla). Näistä 500 metrin ennätys 46,4 kesti aina vuoteen 1955.

Schou Nilsenin epäonneksi olympialaisten ohjelmaan naisten pikaluistelu tuli vasta 1960. Hän osallistui kuitenkin Garmisch-Partenkirchenin 1936 kisoihin alppihiihdossa, jossa hänen päälajinsa oli syöksylasku. Alppiyhdistetty oli ainoa alppilaji kisoissa. Schou Nilsen oli syöksyn ykkönen, mutta pujottelun viides sija pudotti hänet lopputilastoissa pronssille.[1]

Schou Nilsen on myös tenniksen Norjan mestari, käsipallossa maajoukkuepelaaja. Lisäksi hän osallistui vuonna 1963 Monte Carlon ralliin kartanlukijanaan suomalainen Anneli Lindqvist.[2]

Lähteet

  1. ↑ Schou Nilsenin profiili KOK:n sivuilla
  2. ↑ Helge Nygren ja Juhani Melart: Rallin maailma, s. 31. Helsinki: Otava, 1967.