Laivamato

Tässä artikkelissa perehdymme Laivamato:n kiehtovaan maailmaan. Kautta historian Laivamato:llä on ollut merkittävä rooli eri aloilla tieteestä populaarikulttuuriin. Sen vaikutus on ollut niin syvä, että se herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua tänään. Tutkimme sen alkuperää, kehitystä ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa tavoitteenaan valaista sen merkitystä ja merkitystä. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla toivomme tarjoavamme kattavan ja rikastuttavan käsityksen Laivamato:stä, jolloin lukijamme voivat laajentaa tietämystään ja ymmärrystään tästä kiehtovasta aiheesta.

Laivamato
Teredo-laji
Teredo-laji
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Simpukat Bivalvia
Lahko: Myoida
Heimo: Teredinidae
Suku: Teredo
Laji: navalis
Kaksiosainen nimi

Teredo navalis
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Laivamato Commonsissa

Laivamato (Teredo navalis) on matomainen simpukka, joka käyttää ravinnokseen puuta. Laivamato on tunnettu erityisesti siitä, että se tuhoaa puisia laivanhylkyjä ja muita merivedessä olevia puisia rakenteita.

Laivamadon kuoret ovat kehittyneet leukamaisiksi jyystimiksi, joiden avulla simpukka pystyy rikkomaan puuta. Laivamato käyttää ravinnokseen puun hiilihydraatteja. Sen suolessa elää bakteeri, joka pystyy hajottamaan selluloosaa.

Laivamato kasvaa Itämeressä 20–25 cm pitkäksi, trooppisissa merissä jopa puolimetriseksi.[1]

Itämeren vähäsuolainen murtovesi on maailmassa siitä harvinainen meri, ettei siinä juuri ole laivamatoja. Laivamato on kuitenkin yleistynyt Itämerellä vuodesta 1993 lähtien. Itämerta suolaisemmilla vesillä, esimerkiksi Atlantilla ja Välimerellä, laivamato tuhoaa puiset laivanhylyt jopa muutamassa kymmenessä vuodessa. Suolaisemmilla vesillä on puisten hylkyjen säilyminen mahdollista vain, jos ne hautautuvat riittävän nopeasti pohjamutaan.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Didžiulis, V. (2007): Teredo navalis NOBANIS - Invasive Alien Species Fact Sheet

Aiheesta muualla