Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Lankalauantai:een liittyvää sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan. Lankalauantai on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri piireissä niin akateemisella, yhteiskunnallisella kuin ammatillisellakin alalla. Vuosien varrella Lankalauantai on ollut useiden tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka ovat auttaneet laajentamaan tietoamme tästä aiheesta. Lisäksi sen merkitys nykyään tekee siitä erittäin tärkeän aiheen ymmärtämään maailmaa, jossa elämme. Tässä artikkelissa tarkastelemme yksityiskohtaisesti kaikkia Lankalauantai:n olennaisia näkökohtia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.
Lankalauantai tai hiljainen lauantai (lat. Sabbatum Sanctum ’pyhä lauantai’) on päivä pitkänperjantain ja pääsiäispäivän välissä. Se on hiljaisen viikon eli suuren viikon viimeinen päivä.
| ” | lankalauvvantaina saa tehäm mitä tahtoo vaikka miehijä tappaa kun sillon eij ooj jumalaa maassa eikä taivaassa | ” |
– Suomen murteiden sanakirjasta löytyvän utajärveläisen näytteen[1] perusteella pääsiäislauantaita on voitu kansanuskomuksissa pitää hyvinkin jumalattomana päivänä. | ||
Kristinuskon perinteen mukaan Jeesus oli lankalauantain ajan kuolleena haudassa ennen ylösnousemustaan, minkä vuoksi pahojen voimien on uskottu olevan päivän aikana erityisen vahvoilla. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla pääsiäisperinteisiin kuuluu kokkojen eli valkeiden polttaminen lauantaina noitien karkottamiseksi.[2]
Päivän nimeen liittyen Suomessa on lankalauantaina ollut tapana pestä ja värjätä langat, jotka on kehrätty talven mittaan.[3] Nimityksen tausta ei kuitenkaan liity lankoihin, vaan se on peräisin pitkäperjantaita tarkoittavasta myöhäisen muinaisruotsin ilmaisusta langa freadagher (nykyruotsin långfredag), joka puolestaan käännettiin suomen vanhaan kirjakieleen muodossa lankaperjantai. Sanan alkuosa on sittemmin sopivan alkusoinnun vuoksi liitetty myös seuraavaan lauantaipäivään.[4][5]