Lapiorauskut
Nykymaailmassa Lapiorauskut on aihe, joka on noussut ajankohtaiseksi yhteiskunnan eri alueilla. Lapiorauskut:n merkitys on tullut yhä selvemmäksi jokapäiväisessä elämässä, ja se vaikuttaa sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti. Alkuperäistään nykypäivään Lapiorauskut on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena, synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoissa kuin kansalaisissakin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Lapiorauskut-ilmiötä ja sen vaikutusta modernin elämän eri osa-alueisiin sekä analysoimme sen kehitystä, vaikutuksia ja mahdollisia seurauksia tulevaisuuteen.
| Lapiorauskut | |
|---|---|
 Viuhkalapiorausku (Platyrhina sinensis) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Rustokalat Chondrichthyes |
| Alaluokka: | Leveäsuiset Elasmobranchii |
| Lahko: | Sähkörauskukalat Torpediniformes |
| Heimo: |
Lapiorauskut Platyrhinidae Jordan, 1923 |
| Suvut[1] | |
|
|
| Katso myös | |
Lapiorauskut (Platyrhinidae) on sähkörauskukaloihin kuuluva rustokalaheimo. Heimon lajeja elää Tyynessämeressä. Heimon lajit luettiin aiemmin kuuluviksi kitararauskuihin.
Lajit ja anatomia
Lapiorauskuihin kuuluu kaksi sukua ja neljä tai viisi lajia. Heimon lajit voivat kasvaa 30–90 cm pitkiksi. Ruumis on litteä ja kiekko on puoliympyrän muotoinen tai kolmiomainen. Lapiorauskujen pitkähkö pyrstö kapenee pyrstöevää kohden ja siinä on kaksi melko kookasta selkäevää. Heimon kalojen selkäpuolen ja pyrstön ihossa on piikkejä.[1][2][3]
Levinneisyys ja elintavat
Lapiorauskuja tavataan Tyynessämeressä lähellä Pohjois-Amerikan ja Aasian rannikkoa lauhkeissa ja lämpimissä vesissä. Ne elävät pehmeillä pohjilla aina 160 metrin syvyyteen merenpinnasta. Heimon lajien ravintoa ovat äyriäiset, nilviäiset ja madot. Lapiorauskut ovat ovovivipaarisia eli naaras synnyttää kuoriutuneet poikaset.[1][2][3]
Lähteet
- ↑ a b c Joseph S. Nelson, Terry C. Grande, Mark V. H. Wilson: Fishes of the World, s. 87–88. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781118342336 (englanniksi)
- ↑ a b Peter Last, Gavin Naylor, Bernard Séret, William White, Matthias Stehmann, Marcelo de Carvalho: Rays of the World. Csiro Publishing, 2016. ISBN 9780643109155 Teoksen verkkoversio Viitattu 13.8.2024. (englanniksi)
- ↑ a b Peter Nick Psomadakis, Htun Thein, Peter Nick Psomadakis, Mya Than Thun: Field identification guide to the living resources of Myanmar, s. 187. FAO, 2019. ISBN 978-92-5-132005-1 Teoksen verkkoversio Viitattu 13.8.2024. (englanniksi)